Viikkoja vierähti ja samalla tuli rakennettua omaan kotisaunaan entistä isompi kiuas. Entisessä IKI-kiukaan kopiossa tuntui puiden kulutus olevan reilua ja suuren osan lämmöstä häipyvän harakoille piipun kautta. Sattumoisin löysin Kivi-IKI -kiukaan tuliputken, joka on kolme täyttä kierrosta 115mm pyöreää putkea. Asensin sen kiukaaseeni ja samalla kiukaan verkko-osaan tuli korotusta 40cm lisää ja kiviä 120kg kokonaiskivimäärän ollessa nyt 460kg. Ja kyllä lähtee löylyä.
Eräät rakennustarvikkeet tuli tilattua Virosta ja rahtikulujen maksamisen sijaan, keksin lähteä hakemaan ne itse paikan päältä. Pyysin mukaan Karin ja alun perin soli suunnitelmissa käydä perjantaina Tallinnassa, olla yötä Helsingissä ja saunoa Helsinki Sauna Dayssa niin paljon kuin päivän aikana ehtii. Totesimme aikataulun olevan ehkä liian tiukan ja sisältävän kiire-elementtejä liikaa. Kari ehdottikin että saunoisimme jossain Tallinnassa. Hyvä idea.
Matkaan lähdimme kello 03:30 ja ajoimme yötä myöten lautalle. Vettä satoi runsaasti koko Suomen matkan ajan, lautalla sekä Tallinnassa lisää. Pakkasimme rakennusmateriaalit vesisateessa peräkärryyn ja lähdimme kahvilaan pohtimaan jatkoa. Tavalliseen tapaan, suunnitelmat oli hyvin joustavat; lautta takaisinpäin lähtisi 19:30 ja siihen saakka olisi kaikki mahdollista.
Ensimmäinen aikomamme sauna, Brandmann, oli varattu perjantaisin vain naisille, joten päätimme mennä Kalma Saunaan. Kaikki muut vaihtoehdot vaikuttivat liian uusilta ja fiineiltä paikoilta makuumme.
Kalma Saun osoittautui aidoksi neuvostotyylin kolossiksi ja vallitseva kielikin oli venäjä. Pukutilat oli kuitenkin paljon siistimmät kuin Pietarissa. Pukuhuoneesta löytyi ovi suuren pesusaliin, jonka perältä lasinen ovi saunaan. Tosin höyry-sellaiseen. Istuimme hetken höyryssä ja mietimme missä varsinainen puulämmitteinen sauna on. Eräästä ovesta - jossa oli "käynti kielletty"-merkki - tuli kuitenkin jatkuvalla syötöllä hikisiä miehiä. Kurkistimme ovesta ja päädyimme rappukäytävään, jossa oli isoja halkopinoja ja hikinen mies kantoi niitä edestakaisin. Kysyimme missä sauna ja pääsimme kurkistamaan kiukaan suuluukulle - paikkaan mistä saunaa lämmitettiin. Vierestä löytyi ovi josta tupsahdimme, kuin Liisa ihmemaassa, suoraan toiseen pesuhuoneeseen. Tämän pesuhuoneen perältä löytyi huone jossa kylmäallas ja vihdoin ovi, joka johti löylyhuoneeseen.
Sauna oli neliskulmio jonka sivulla, oven vieressä oli suuri muurattu kiuas. Tässä kiukaassa suuri osa kivipinnasta oli näkyvissä. Toisinkuin monissa Venäläisissä saunoissa, joissa kiviä ei pääse näkemään edes löylynheittäjä. Tämä kiuas olikin jatkuvalämmitteinen.
Lauteet oli kahdelle seinälle rakennetut kuusiportaiset "portaat" joissa jokainen askelma oli samalla laude. Saunassa oli niin kuuma että ylimmällä lauteella ei kyennyt istumaan lainkaan ja toiseksi ylimmälläkin juuri ja juuri. Unohdimme ottaa mukaan istuma-aluset. Vaikka vadilla kaatoi lauteelle 10 litraa kylmää vettä, se auttoi vain muutaman minuutin, jonka jälkeen kuumuus tunkeutui läpi ja suoraan istumalihaksiin. Edes käsien pitäminen välissä ei auttanut, koska pelotti että kädet palaa.
Jatkoimme kiireetöntä saunomista, kylmäaltaassa kelluskelua ja pukuhuoneessa vilvoittelua pitkään. Erään kerran saunassa istuessa valot kuitenkin sammuivat yllättäen. Koko kolossista meni sähköt. Sauna tyhjeni.
Hetken odoteltuamme ja sähköjen välttäessä saunakompleksia, päätimme kiivetä lauteille pimeässä. Ovi oli onneksi lasinen ja ikkunasta tuli sen verran valonkajoa että ei tullut istuttua kiukaalle. Pimeää oli silti. Veden heitto kiukaalle onnistui kun kuunteli ääntä. Jos ei sihahtanut, meni ohi.
Kokonaisuutena todella mainio sauna. Seuraavan kerran mukaan sandaalit ja istuma-alunen niin pääsee paremmin nauttimaan myös ylimmän lauteen lämmöstä/kuumuudesta.
Päivän kruunasi mainion makuinen ateria saunan vieressä olleessa rakennuksessa. Kohvik Sesoon tarjosi todella hyvää ruokaa ja halpaan hintaan.
perjantai 28. lokakuuta 2016
perjantai 7. lokakuuta 2016
47. Озерки banja ja vuosi täyteen
Niinhän siinä kävi että en pystynyt kahden saunan viikkovauhtiin. Saunassa on tullut vuoden aikana käytyä ainakin 150 kertaa, mutta erilaisissa saunoissa vain 46.
Vuoden aikana oli monia vastoinkäymisiä kuten heti alkuun sattunut satunnainen autottomuus, joka vaikeutti extempore saunomaan lähtöjä ja keväällä tapahtunut loukkaantuminen, joka vaikeutti kävelyä kesän ajan.
Vuoden jaksoon mahtui kuitenkin mahtavia kokemuksia, joista suurin osa tuli juuri tämän hankkeen ansiosta; tietoisesti katsoin aina uudelle paikkakunnalle mennessä, onko yleisiä saunoja ja pystynkö käymään niissä. Ilman tätä projektia, en olisi luultavasti ikinä eksynyt moniin hienoihin ja erikoisiinkin saunoihin. Siksi olenkin päättänyt jatkaa tätä blogia vähintään sataan saunaan saakka - kertyi ne saunat sitten seuraavan vuoden aikana tai seuraavan vuosikymmenen aikana.
Monia hyödyllisiä tilaisuuksia hankkeen kannalta, kuten Helsinki Sauna Day, meni sivu suun. Ensimmäisellä kerralla olin liikkeellä liian aikaisin ja toisella kertaa Tallinnan reissun aikataulun olisi ehkä voinut venyttää Sauna Dayn vaatimaksi lauantaiksi saakka, mutta kauhea ilmoittautumisrumba saunadayn sivuilla alkoi ahdistaa jo ajatuksena. Saunan pitää olla rentoutumista ja rauhoittumista varten eikä siihen oikein sovi aikatulujen perässä juokseminen. HSDayssa tulen silti tulevaisuudessa käymään - ideana sen verran mukavalta kuulostava tapahtuma.
Kirjoitan tätä 6.11. ja siksi tekstissä puhutaan jo lokakuun lopun tapahtumista - vaikka Ozerkin saunalla käytiin jo 7.10.
Banja Ozerki
Lähdimme katsomaan SKA-Jokerit jääkiekkopeliä Pietariin, koska se sattui sopivasti lauantaille ja on aina kiva kannustaa SKA:ta kun vastassa on jokin inhokkijoukkue kuten Jokerit ;)
Majoitusta suunnitellessa, mieleen tuli, pitäisikö mennäkin jonnekin laitakaupungille eikä aina keskustaan. Näkisi hieman lähiöelämääkin.
Varasin edullisen (ja huippuhienon) hotellin pohjoisesta osasta Pietaria ja samaan aikaan katselin löytyykö lähettyviltä saunoja. Osittain hotellin sijaintiin vaikutti Ozerkin sauna, jonne olisi kävelymatka.
Lähdimme matkaan perjantai-iltapäivällä ja olimme perillä jo hyvissä ajoin. Matka pakettiautolla johti suoraan oikealle seudulle. Purimme polkupyörät kyydistä ja kirjauduimme hotelliin. Meillä oli fillarit matkassa, koska tarkoitus oli tutustua lähiseudun elämään polkupyöräillen. Suunnittelimme lähtevämme fillaroimaan heti aamulla lauantaina ja koska kaverille jääkiekkopeli oli elämääkin tärkeämpi asia, pohdimme millä aikataululla ehtisimme pyörähtää saunalla. Ajoreissun ja pelin välissä? Tulisiko kiire? Sunnuntaina ennen poislähtöä?
Koska olimme ajoissa paikanpäällä, keksi kaverini että mennään heti saunalle - joka oli auki 22 saakka. Lähdimme etsimään taksia. Niitä ei niinvain löytynytkään laitakaupungilta teiden varsilta ja jokainen ohiajava oli kyytiä viemässä tai hakemassa. Pikkuhiljaa kävelimme kohti saunaa ja lopulta totesimme että ihan hyvin voimme kävellä loppuun saakka.
Koska katuvalot puuttui tai oli hyvin harvassa, sai tosissaan varoa ohiajavia autoja tien vartta kävellessä. Sauna sijaitsi kerrostalolähiön vieressä olevalla omakoti/huvila alueella.
Sauna löytyi ja kirjauduimme sisään. Normaaliin tapaan vaatteet peltikaappeihin ja arvotavarat muovipussissa lipunmyyjänaisen haltuun. Hipsuttelimme pukuhuoneen poikki kylpyhuoneeseen, josta löytyi kylmäallas - ilman vettä. Sen sijaan yhdestä huoneesta löytyi reilu 20 metrin uima-allas.
Sauna oli mainio ja lämpöä riitti. Ovensuusta noustiin joko rappusia laudetasolle - tai vasemmalle kiukaan luukkujen luokse. Lämpö oli tasaista, muttei mitään älyttömän kuumaa. Löylyä viskeltiin kiukaalle normaalia enemmän eikä lämpö silti noussut liian kuumaksi. Jossain vaiheessa sauna oli tullessamme tyhjä ja pääsin itsekin löylykauhan varteen. Paikallisten vastoessa ei oikein kehtaa mennä sotkemaan heidän käytäntöjään heittämällä liian rajuja löylyjä tms.
Ehdimme saunoa, uida, vilvoitella ja saunoa.... monta kierrosta, ennen kuin kello näytti poistumisaikaa. Olo oli sen verran rento ja raukea, että tilasimme taksin ovelle ja ajoimme takaisin hotellille sillä.
Illan päätti mainio ateria läheisessä pubissa.
Seuraavana aamuna emme heränneetkään heti viideltä, mutta sentään seitsemältä. Nopeasti ajovarusteet päälle ja samantien fillarilla liikenteeseen. Päivä oli erittäin hieno ja kilometrejä tuli hitaaseen tahtiin 56km. Ajelimme lähiöiden pihojen läpi ja oikeastaan kaikkialle, mistä fillarilla vain pääsi. Saunan ohi ajaessa huomasimme että pimeässä jäi kokeilematta uimalaituri, jonne olisi pitänyt kävellä saunalta autotien yli. Toisaalta hyvä ettemme lähteneet pimeässä liukkaalle laiturille...
Vuoden aikana oli monia vastoinkäymisiä kuten heti alkuun sattunut satunnainen autottomuus, joka vaikeutti extempore saunomaan lähtöjä ja keväällä tapahtunut loukkaantuminen, joka vaikeutti kävelyä kesän ajan.
Vuoden jaksoon mahtui kuitenkin mahtavia kokemuksia, joista suurin osa tuli juuri tämän hankkeen ansiosta; tietoisesti katsoin aina uudelle paikkakunnalle mennessä, onko yleisiä saunoja ja pystynkö käymään niissä. Ilman tätä projektia, en olisi luultavasti ikinä eksynyt moniin hienoihin ja erikoisiinkin saunoihin. Siksi olenkin päättänyt jatkaa tätä blogia vähintään sataan saunaan saakka - kertyi ne saunat sitten seuraavan vuoden aikana tai seuraavan vuosikymmenen aikana.
Monia hyödyllisiä tilaisuuksia hankkeen kannalta, kuten Helsinki Sauna Day, meni sivu suun. Ensimmäisellä kerralla olin liikkeellä liian aikaisin ja toisella kertaa Tallinnan reissun aikataulun olisi ehkä voinut venyttää Sauna Dayn vaatimaksi lauantaiksi saakka, mutta kauhea ilmoittautumisrumba saunadayn sivuilla alkoi ahdistaa jo ajatuksena. Saunan pitää olla rentoutumista ja rauhoittumista varten eikä siihen oikein sovi aikatulujen perässä juokseminen. HSDayssa tulen silti tulevaisuudessa käymään - ideana sen verran mukavalta kuulostava tapahtuma.
Kirjoitan tätä 6.11. ja siksi tekstissä puhutaan jo lokakuun lopun tapahtumista - vaikka Ozerkin saunalla käytiin jo 7.10.
Banja Ozerki
Lähdimme katsomaan SKA-Jokerit jääkiekkopeliä Pietariin, koska se sattui sopivasti lauantaille ja on aina kiva kannustaa SKA:ta kun vastassa on jokin inhokkijoukkue kuten Jokerit ;)
Majoitusta suunnitellessa, mieleen tuli, pitäisikö mennäkin jonnekin laitakaupungille eikä aina keskustaan. Näkisi hieman lähiöelämääkin.
Varasin edullisen (ja huippuhienon) hotellin pohjoisesta osasta Pietaria ja samaan aikaan katselin löytyykö lähettyviltä saunoja. Osittain hotellin sijaintiin vaikutti Ozerkin sauna, jonne olisi kävelymatka.
Lähdimme matkaan perjantai-iltapäivällä ja olimme perillä jo hyvissä ajoin. Matka pakettiautolla johti suoraan oikealle seudulle. Purimme polkupyörät kyydistä ja kirjauduimme hotelliin. Meillä oli fillarit matkassa, koska tarkoitus oli tutustua lähiseudun elämään polkupyöräillen. Suunnittelimme lähtevämme fillaroimaan heti aamulla lauantaina ja koska kaverille jääkiekkopeli oli elämääkin tärkeämpi asia, pohdimme millä aikataululla ehtisimme pyörähtää saunalla. Ajoreissun ja pelin välissä? Tulisiko kiire? Sunnuntaina ennen poislähtöä?
Koska olimme ajoissa paikanpäällä, keksi kaverini että mennään heti saunalle - joka oli auki 22 saakka. Lähdimme etsimään taksia. Niitä ei niinvain löytynytkään laitakaupungilta teiden varsilta ja jokainen ohiajava oli kyytiä viemässä tai hakemassa. Pikkuhiljaa kävelimme kohti saunaa ja lopulta totesimme että ihan hyvin voimme kävellä loppuun saakka.
Koska katuvalot puuttui tai oli hyvin harvassa, sai tosissaan varoa ohiajavia autoja tien vartta kävellessä. Sauna sijaitsi kerrostalolähiön vieressä olevalla omakoti/huvila alueella.
Sauna löytyi ja kirjauduimme sisään. Normaaliin tapaan vaatteet peltikaappeihin ja arvotavarat muovipussissa lipunmyyjänaisen haltuun. Hipsuttelimme pukuhuoneen poikki kylpyhuoneeseen, josta löytyi kylmäallas - ilman vettä. Sen sijaan yhdestä huoneesta löytyi reilu 20 metrin uima-allas.
Sauna oli mainio ja lämpöä riitti. Ovensuusta noustiin joko rappusia laudetasolle - tai vasemmalle kiukaan luukkujen luokse. Lämpö oli tasaista, muttei mitään älyttömän kuumaa. Löylyä viskeltiin kiukaalle normaalia enemmän eikä lämpö silti noussut liian kuumaksi. Jossain vaiheessa sauna oli tullessamme tyhjä ja pääsin itsekin löylykauhan varteen. Paikallisten vastoessa ei oikein kehtaa mennä sotkemaan heidän käytäntöjään heittämällä liian rajuja löylyjä tms.
Ehdimme saunoa, uida, vilvoitella ja saunoa.... monta kierrosta, ennen kuin kello näytti poistumisaikaa. Olo oli sen verran rento ja raukea, että tilasimme taksin ovelle ja ajoimme takaisin hotellille sillä.
Illan päätti mainio ateria läheisessä pubissa.
Seuraavana aamuna emme heränneetkään heti viideltä, mutta sentään seitsemältä. Nopeasti ajovarusteet päälle ja samantien fillarilla liikenteeseen. Päivä oli erittäin hieno ja kilometrejä tuli hitaaseen tahtiin 56km. Ajelimme lähiöiden pihojen läpi ja oikeastaan kaikkialle, mistä fillarilla vain pääsi. Saunan ohi ajaessa huomasimme että pimeässä jäi kokeilematta uimalaituri, jonne olisi pitänyt kävellä saunalta autotien yli. Toisaalta hyvä ettemme lähteneet pimeässä liukkaalle laiturille...
sunnuntai 11. syyskuuta 2016
46. Imatran talviuimarien sauna
Imatralla tuli käytyä joskus enemmänkin saunomassa ja yhdistettyä samaan keikkaan esim. auton tankkaaminen Svetogorskissa Venäjällä. Nyt kesti kuitenkin vuoden, ennenkuin sain tekosyyn lähteä Imatralle saunomaan; piti viedä myytävää tavaraa imatralle ja hakea samalla pari muuta tavaraa.
Aikataulu virui sen verran pitkälle että saunalle ehtiminen alkoi mennä tiukille. Sauna oli sunnuntaisin vain 17 saakka auki, joten tuli hieman hoppu ehtiä perille. Kello löi 16.00 kun kaarsimme auton kutostieltä alas Imatran ytimeen. Tai onko Imatralla keskustaa? Kaupunki on hajaantunut useaksi keskukseksi; on Rajapatsas, Mansikkala ja Vuoksenniska.
Parkkeeratessa autoa Imatran kalastuspuistoon, huomasin että käteistä rahaa oli vain euron verran. Nopea käynti sisällä paljasti että kortti ei käy, joten nopeasti matkaan kohti automaattia. Kello oli jo 16:07 tässä vaiheessa. Kun palasimme takaisin saunalle oli kello jo 16:18 pintaan, joten äkkiä vaatteet pois, simmarit jalkaan ja saunaan. Sauna on sekauimapukusauna.
Rakennuksen tuvasta pääsee miesten pukuhuoneeseen josta edelleen käytävään. Käytävän toisessa päässä on ovella varustetut suihkut miehille ja naisille. Käytävän varrella on lasiovi itse saunaan ja käytävän toisesta päästä pääsee terassille, josta johtaa lämmitetty betoniluiska kohti rantaa. Rannassa on menokaista uimaan ja tulokaista takaisin. Loivat portaat ja lämmitetyt kädensijat. Suunniteltu todellakin talviuimareille. Uimaportaat sijaitsevat itse Vuokseen muodostuneessa lahdukassa. Ei siis ole vaaraa että virta vie mennessään.
Sauna on nelikulmion muotoinen kuutio, jossa kaksi tehokasta kiuasta keskellä ja isot lauteet joka puolella. Rannan puolella on lisäksi ikkunat. Tässä saunassa on aina kunnon lämpö ja löylyä irtoo kun heittää vähänkin vettä. Koska kiukaat sijaitsevat jalkatason alapuolella, lämpenee jalatkin kunnolla.
Kiireisen aikataulun vuoksi, meinasi saunominen jäädä vaiheeseen ja pois lähtiessä olikin tunne että tänne täytyy tulla pian uudelleen.
Saunan jälkeen suunnistimme Kiinalaiseen ravintolaan syömään ja tämän jälkeen hoidimme muut juoksevat asiat.
Aikataulu virui sen verran pitkälle että saunalle ehtiminen alkoi mennä tiukille. Sauna oli sunnuntaisin vain 17 saakka auki, joten tuli hieman hoppu ehtiä perille. Kello löi 16.00 kun kaarsimme auton kutostieltä alas Imatran ytimeen. Tai onko Imatralla keskustaa? Kaupunki on hajaantunut useaksi keskukseksi; on Rajapatsas, Mansikkala ja Vuoksenniska.
Parkkeeratessa autoa Imatran kalastuspuistoon, huomasin että käteistä rahaa oli vain euron verran. Nopea käynti sisällä paljasti että kortti ei käy, joten nopeasti matkaan kohti automaattia. Kello oli jo 16:07 tässä vaiheessa. Kun palasimme takaisin saunalle oli kello jo 16:18 pintaan, joten äkkiä vaatteet pois, simmarit jalkaan ja saunaan. Sauna on sekauimapukusauna.
Rakennuksen tuvasta pääsee miesten pukuhuoneeseen josta edelleen käytävään. Käytävän toisessa päässä on ovella varustetut suihkut miehille ja naisille. Käytävän varrella on lasiovi itse saunaan ja käytävän toisesta päästä pääsee terassille, josta johtaa lämmitetty betoniluiska kohti rantaa. Rannassa on menokaista uimaan ja tulokaista takaisin. Loivat portaat ja lämmitetyt kädensijat. Suunniteltu todellakin talviuimareille. Uimaportaat sijaitsevat itse Vuokseen muodostuneessa lahdukassa. Ei siis ole vaaraa että virta vie mennessään.
Sauna on nelikulmion muotoinen kuutio, jossa kaksi tehokasta kiuasta keskellä ja isot lauteet joka puolella. Rannan puolella on lisäksi ikkunat. Tässä saunassa on aina kunnon lämpö ja löylyä irtoo kun heittää vähänkin vettä. Koska kiukaat sijaitsevat jalkatason alapuolella, lämpenee jalatkin kunnolla.
Kiireisen aikataulun vuoksi, meinasi saunominen jäädä vaiheeseen ja pois lähtiessä olikin tunne että tänne täytyy tulla pian uudelleen.
Saunan jälkeen suunnistimme Kiinalaiseen ravintolaan syömään ja tämän jälkeen hoidimme muut juoksevat asiat.
perjantai 9. syyskuuta 2016
45. Metsästysmajan sauna
Vanha hyvä kaveri ilmoitti varanneensa erään metsästysmajan saunan ja kutsuvansa sinne vanhat kaverit jälleen kasaan.
Päräytin paikalle moottoripyörällä koska tarkoitus oli jättää pyörä saunan taakse ja palailla kaupunkiin autokyydillä. Näin myös tapahtui.
Ajelin alkuun aivan väärälle puolelle järveä ja jouduin soittamaan ajo-ohjeita. Vihdoin löytyi oikea risteys ja mäen päältä metsästysmaja. Majalta lähti portaat alas rantaan, jossa varsinainen tapahtuma olisi.
Saunalla alkoikin selvitä tapahtuman todellinen luonne; 50-vuotispäivät. Aika hyvin sai salattua asian minulta ja monilta muiltakin. Osa oli kaiketi laskenut yhteen 1+1 ja aavistivat mistä kyse.
Saunalla oli pieni kuisti, suurempi tupa ja tuvasta astuttiinkin suoraan saunaan. Ratkaisu oli aika erikoinen, koska kaikken saunojien täytyi kulkea tuvan kautta uimaan ja jossain vaiheessa kun naisväki meni saunaan, muodostui jonkinlainen riisuuntumis/pukeutumisongelma. Jos käynti olisi ollut suoraan terassille, olisi miesväki voinut linnoittautua tupaan hetkeksi. Myös vettä kantautui tuvan lattialle aina kun joku kulki saunasta jäähylle tai uimaan.
Itse sauna oli tilava ja juuri remontoitu. Oven vasemmalla puolella oli iso vesipata ja sen vieressä suuri puukiuas. Huoneen takaosaa kiersi U:n muotoinen laude. Katonrajassa oli pari kapeaa ikkunaa järvelle.
Löylyjä lähti alkuun ihan mukavasti -koska olimme ensimmäisiä saunojia. Välillä hilppasimme rantaan ja pahasti kallellaan olevalta laiturilta uimaan. Ranta oli ruohikkoista, ellei peräti rämettä, mutta saunan kohdalle oli ruopattu kasvillisuudesta vapaaa kaistale. Pohjassa seisoessa tunsi varpaiden uppoavan mutaan. Vesi oli tarpeeksi kylmää piristääkseen kunnolla.
Saunassa tuli käytyä useita kertoja ja aina välillä jäähdyteltyä ja syötyä ja juotua ja... Jossain vaiheessa joku kävijöistä unohti laittaa puita ja viimeiset löylyt olivatkin aikamoista lits, läts löylyjä.
Päräytin paikalle moottoripyörällä koska tarkoitus oli jättää pyörä saunan taakse ja palailla kaupunkiin autokyydillä. Näin myös tapahtui.
Ajelin alkuun aivan väärälle puolelle järveä ja jouduin soittamaan ajo-ohjeita. Vihdoin löytyi oikea risteys ja mäen päältä metsästysmaja. Majalta lähti portaat alas rantaan, jossa varsinainen tapahtuma olisi.
Saunalla alkoikin selvitä tapahtuman todellinen luonne; 50-vuotispäivät. Aika hyvin sai salattua asian minulta ja monilta muiltakin. Osa oli kaiketi laskenut yhteen 1+1 ja aavistivat mistä kyse.
Saunalla oli pieni kuisti, suurempi tupa ja tuvasta astuttiinkin suoraan saunaan. Ratkaisu oli aika erikoinen, koska kaikken saunojien täytyi kulkea tuvan kautta uimaan ja jossain vaiheessa kun naisväki meni saunaan, muodostui jonkinlainen riisuuntumis/pukeutumisongelma. Jos käynti olisi ollut suoraan terassille, olisi miesväki voinut linnoittautua tupaan hetkeksi. Myös vettä kantautui tuvan lattialle aina kun joku kulki saunasta jäähylle tai uimaan.
Itse sauna oli tilava ja juuri remontoitu. Oven vasemmalla puolella oli iso vesipata ja sen vieressä suuri puukiuas. Huoneen takaosaa kiersi U:n muotoinen laude. Katonrajassa oli pari kapeaa ikkunaa järvelle.
Löylyjä lähti alkuun ihan mukavasti -koska olimme ensimmäisiä saunojia. Välillä hilppasimme rantaan ja pahasti kallellaan olevalta laiturilta uimaan. Ranta oli ruohikkoista, ellei peräti rämettä, mutta saunan kohdalle oli ruopattu kasvillisuudesta vapaaa kaistale. Pohjassa seisoessa tunsi varpaiden uppoavan mutaan. Vesi oli tarpeeksi kylmää piristääkseen kunnolla.
Saunassa tuli käytyä useita kertoja ja aina välillä jäähdyteltyä ja syötyä ja juotua ja... Jossain vaiheessa joku kävijöistä unohti laittaa puita ja viimeiset löylyt olivatkin aikamoista lits, läts löylyjä.
lauantai 3. syyskuuta 2016
44. Rintamamiestalon kellarisauna
Ystävälläni oli kotitilallaan pärinäpäivät. Toisinsanoen pellolle oli tehty rata ja käytettävissä oli myös viereen tehty crossirata sekä metsään raivattu enduroreitti.
Paikalla oli crosscart-autoja, enduromoottoripyöriä, maasto- ja crossimönkijöitä ja rekisteristä poistettuja "peltoautoja". Oli yksi pappamopokin ;)
Päivän ohjelma oli vapaata ajelua kaikenlaisilla vehkeillä, grillausta, kahvittelua ja seurustelua. Itse ajelin vain omalla endurolla koska tiedän että vaikka se on kahdeksan vuoden aikana muokaantunut juuri haluamakseni, ei siihen saa enempää voimaa kuin ostamalla uuden moottoripyörän. Tehokaampien kisaviritteisten pyörien koeajo alkaa ahdistaa lompakossa ja pääkopassa juuri nyt liikaa. Oma pyörä tuntui hyvältä ja nopealta kaikkialla muualla, paitsi peltoradan sisäkurveissa. Viime kerralla vannoin että peltoradalle pitää vaihtaa täysin uudet renkaat, mutta näin vain olin matkassa loppuunajetuilla "slickseillä". Autot kiillotti radan liukkaaksi ja keula lähti alta hyvin helposti. No, onneksi selvittiin mustelmilla.
Peltoautolla oli yllättävän hauska rällätä. Ensi kerraksi pitäisikin ostaa joku katsastuksessa hylätty mutta tehokkaalla takavedolla oleva ruosteläjä ja ajaa pellolla se paalikuntoon.
Päivän hikoilujen jälkeen kutsui sauna. Sauna oli rinteeseen rakennetun rintamamiestalon pohjakerroksessa. Sisään pääsi sisäportaita tai sokkeliin tehdystä ovesta. Pukuhuone oli tilava ja mukavan viileä. Pukuhuoneesta pääsi suoraan saunaan. Pesuhuonetta ei ollut.
Kiuas oli lämmitetty ns. kutoselle ja vieressä porisi iso pata. Seinät oli maalattua !?! paneelia ja kuumassa saunassa tuoksahtikin hieman Miranolin vieno henkäys. En ehkä valitsisi maalattua seinää kotisaunaan, tosin vedetäänhän niihin nykyään jotain värivahoja. Lauteet täyttivät suuren saunan pitkän seinän. Selän taakse jäi kapea ikkuna.
Löylyt oli todella hyvät.
Saunassa oli myös suihku, joka tietenkin tulikuuma. Monet peseytyivät vanhanaikaisesti padasta sekoitetulla vedellä ja vadeilla. Itse en erityisesti peseytynyt, koska illalla kotona oli tarkoitus sauna vielä uudelleen.
Saunasta pääsi kätevästi pukuhuoneen läpi suureen huoneeseen, jossa säilytettiin polttopuita ja toisesta seinästä suoraan ulos. Pihalle oli kaivettu aikoinaan kuoppa, joka oli täyttynyt vedellä lammeksi. Vesi oli vihreää ja erittäin kylmää. Veden väri ei houkutellut uimaan, mutta pitihän se kokeilla.
Saunassa tuli käytyä kaiketi kolme kertaa, kunnes oli aika kiittää mukavasta päivästä ja lähteä ajelemaan kohti kotia.
Paikalla oli crosscart-autoja, enduromoottoripyöriä, maasto- ja crossimönkijöitä ja rekisteristä poistettuja "peltoautoja". Oli yksi pappamopokin ;)
Päivän ohjelma oli vapaata ajelua kaikenlaisilla vehkeillä, grillausta, kahvittelua ja seurustelua. Itse ajelin vain omalla endurolla koska tiedän että vaikka se on kahdeksan vuoden aikana muokaantunut juuri haluamakseni, ei siihen saa enempää voimaa kuin ostamalla uuden moottoripyörän. Tehokaampien kisaviritteisten pyörien koeajo alkaa ahdistaa lompakossa ja pääkopassa juuri nyt liikaa. Oma pyörä tuntui hyvältä ja nopealta kaikkialla muualla, paitsi peltoradan sisäkurveissa. Viime kerralla vannoin että peltoradalle pitää vaihtaa täysin uudet renkaat, mutta näin vain olin matkassa loppuunajetuilla "slickseillä". Autot kiillotti radan liukkaaksi ja keula lähti alta hyvin helposti. No, onneksi selvittiin mustelmilla.
Peltoautolla oli yllättävän hauska rällätä. Ensi kerraksi pitäisikin ostaa joku katsastuksessa hylätty mutta tehokkaalla takavedolla oleva ruosteläjä ja ajaa pellolla se paalikuntoon.
Päivän hikoilujen jälkeen kutsui sauna. Sauna oli rinteeseen rakennetun rintamamiestalon pohjakerroksessa. Sisään pääsi sisäportaita tai sokkeliin tehdystä ovesta. Pukuhuone oli tilava ja mukavan viileä. Pukuhuoneesta pääsi suoraan saunaan. Pesuhuonetta ei ollut.
Kiuas oli lämmitetty ns. kutoselle ja vieressä porisi iso pata. Seinät oli maalattua !?! paneelia ja kuumassa saunassa tuoksahtikin hieman Miranolin vieno henkäys. En ehkä valitsisi maalattua seinää kotisaunaan, tosin vedetäänhän niihin nykyään jotain värivahoja. Lauteet täyttivät suuren saunan pitkän seinän. Selän taakse jäi kapea ikkuna.
Löylyt oli todella hyvät.
Saunassa oli myös suihku, joka tietenkin tulikuuma. Monet peseytyivät vanhanaikaisesti padasta sekoitetulla vedellä ja vadeilla. Itse en erityisesti peseytynyt, koska illalla kotona oli tarkoitus sauna vielä uudelleen.
Saunasta pääsi kätevästi pukuhuoneen läpi suureen huoneeseen, jossa säilytettiin polttopuita ja toisesta seinästä suoraan ulos. Pihalle oli kaivettu aikoinaan kuoppa, joka oli täyttynyt vedellä lammeksi. Vesi oli vihreää ja erittäin kylmää. Veden väri ei houkutellut uimaan, mutta pitihän se kokeilla.
Saunassa tuli käytyä kaiketi kolme kertaa, kunnes oli aika kiittää mukavasta päivästä ja lähteä ajelemaan kohti kotia.
sunnuntai 28. elokuuta 2016
43. Holiday Club Saimaa Saunamaailma
Höyrysaunan jälkeen kävin altaassa uimassa. Saunamaailmassa on pieni allas ja sen reunalla palaa elävä tuli. Saunamaailma on kaiketi alun perin kuviteltu samanlaiseksi kuin Flamingo Spa:n aikuisten kylpylä. Alun perin ohjeissa oli että saunoissa ei olla uimapuvuissa ja osastolla on miehet ja naiset sekaisin. Saunamaailmaan oli lisäksi lapsilta pääsy kielletty.
No, nopeasti huomattiin että ihmiset ei uskalla olla alasti saunassa ja keksittiin lakanat, joihin piti kääriytymän. Niihin pitäisi kai vieläkin kääriytyä, mutta kaikki olivat silti saunamaailmassa uima-asut päällä. Ja nykyään myydään saunamaailmaan lippuja lapsillekin.
Saunamaailmasta löytyi vielä yksi sauna. Kuin iso mökkisauna rakennettu sisätiloihin. Etuseinä on harmaata lautaa ja sisustus samaa tyyliä. Täällä oli melko lämmin ja vettä heittämällä sai ihan oikeat löylyt. Kylpylän paras sauna.
No, nopeasti huomattiin että ihmiset ei uskalla olla alasti saunassa ja keksittiin lakanat, joihin piti kääriytymän. Niihin pitäisi kai vieläkin kääriytyä, mutta kaikki olivat silti saunamaailmassa uima-asut päällä. Ja nykyään myydään saunamaailmaan lippuja lapsillekin.
Saunamaailmasta löytyi vielä yksi sauna. Kuin iso mökkisauna rakennettu sisätiloihin. Etuseinä on harmaata lautaa ja sisustus samaa tyyliä. Täällä oli melko lämmin ja vettä heittämällä sai ihan oikeat löylyt. Kylpylän paras sauna.
42. Holiday Club Saimaa Saunamaailma
Seuraavaksi siirryin suolasaunaan. Olen pitänyt saunan kriteerinä sitä että kiukaalle voi heittää vettä. En kuvitellut suolasaunan päätyvän tähän blogiin, vaan makailin lepotuolissa silmät kiinni ja fiilistelin. Saunassa oli hyvä hengittää ja lämpö ehkä 40 astetta. Pois lähtiessä huomasin kiukaan päällä putkihässäkän, jossa oli hapettunut vedestä kalkkia. Saunassa oli jokin automaattinen löylytoiminto, joka ei tosin nyt toiminut. Hain toisesta saunasta kiulun ja kokeilin heittää kiukaalle vettä; sehän sihisi. Lämpö ja kosteus nousi heti - ei tosin paljoa.
Tähän väliin kävin höyrysaunassa, joka pesi suolasaunan 10-0. Höyrysaunassa oli jopa kuuma. Mutta koska löylyä ei voinut heittää, niin...
Tähän väliin kävin höyrysaunassa, joka pesi suolasaunan 10-0. Höyrysaunassa oli jopa kuuma. Mutta koska löylyä ei voinut heittää, niin...
41. Holiday Club Saimaa Saunamaailma
HC-Saimaalla ei ole tullut käytyä kovin usein, sen hintalaatu suhteen vuoksi. Nyt tartuimme lehtitarjoukseen jossa Agry Birds seikkailupuistoon tai kylpylään pääsisi kympillä.
Neljän tunnin riehumisen jälkeen oli aikeenamme mennä kylpylään ja itse ajattelin katsastaa Saunamaailman - lähinnä tätä projektia varten.
Ensimmäinen sauna oli pettymys kun miesten puolen iso sauna oli vain haaleasti lämmin. Heitin vettä kiukaalle ja kuului vain "lits". Pois lähtevä mies sanoi kiukaan olevan kai rikki.
Lähdimme allasosastolle, jossa on aina vähän kylmä ilma. Tiesin katolla olevan hirsisaunan, joten kiipesimme heti sinne. Sielläkin kiuas sanoi vain "lits" ja lämpö oli kuin lehmän henkäys. Näistä saunoista on maininta jo aiemmissa blogimerkinnäissä 24 ja 25.
Saunamaailman luulisi sisältävän toimivia saunoja joten testaamaan...
Ensimmäinen oli sauna josta näkee altaalle. Tosin huonosti. Lauteet on leveät ja niillä on tarkoitus löhöillä. Aikoinaan tässä saunassa ei ollut vesikiulua, nyt löytyi. Ainut että kiuas oli oven luona 3 metrin päässä lähimmästä lauteesta. Vettä heittäessä 72% meni aina ohi. Jostain ihmeen syystä HC Saimaalle on hommattu kiukaat, joissa kivitila on erillinen pieni allas kiukaan päällä ja vastukset on kivien alla ilmatilassa. Normaalisti vastukset on kivien seassa. Ehkä kuvitellaan että näin vastukset kestää pitempään, mutta löylyä näistä oudoista kiukaista ei lähde sitten millään. Kun pari neitokaista lähti, jäin yksin ja kaadoin koko kiulullisen kiukaalle. Saunaan tuli jopa yllättävän kuuma, juuri kun joukko Venäläisiä astui sisään. Esitin nautiskelevani lämmöstä, vaikka poltti vietävästi ja itänaapurit saivat jälleen ihmeteltävää ;)
Neljän tunnin riehumisen jälkeen oli aikeenamme mennä kylpylään ja itse ajattelin katsastaa Saunamaailman - lähinnä tätä projektia varten.
Ensimmäinen sauna oli pettymys kun miesten puolen iso sauna oli vain haaleasti lämmin. Heitin vettä kiukaalle ja kuului vain "lits". Pois lähtevä mies sanoi kiukaan olevan kai rikki.
Lähdimme allasosastolle, jossa on aina vähän kylmä ilma. Tiesin katolla olevan hirsisaunan, joten kiipesimme heti sinne. Sielläkin kiuas sanoi vain "lits" ja lämpö oli kuin lehmän henkäys. Näistä saunoista on maininta jo aiemmissa blogimerkinnäissä 24 ja 25.
Saunamaailman luulisi sisältävän toimivia saunoja joten testaamaan...
Ensimmäinen oli sauna josta näkee altaalle. Tosin huonosti. Lauteet on leveät ja niillä on tarkoitus löhöillä. Aikoinaan tässä saunassa ei ollut vesikiulua, nyt löytyi. Ainut että kiuas oli oven luona 3 metrin päässä lähimmästä lauteesta. Vettä heittäessä 72% meni aina ohi. Jostain ihmeen syystä HC Saimaalle on hommattu kiukaat, joissa kivitila on erillinen pieni allas kiukaan päällä ja vastukset on kivien alla ilmatilassa. Normaalisti vastukset on kivien seassa. Ehkä kuvitellaan että näin vastukset kestää pitempään, mutta löylyä näistä oudoista kiukaista ei lähde sitten millään. Kun pari neitokaista lähti, jäin yksin ja kaadoin koko kiulullisen kiukaalle. Saunaan tuli jopa yllättävän kuuma, juuri kun joukko Venäläisiä astui sisään. Esitin nautiskelevani lämmöstä, vaikka poltti vietävästi ja itänaapurit saivat jälleen ihmeteltävää ;)
maanantai 15. elokuuta 2016
40. Sähkösauna Lahdessa
Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, kiirehdin Lahteen ostoksille. Sain asiani hoidettua ja kello läheni jo yhdeksää. Lähdin ajamaan - väärään suuntaan. Piti ajaa takaisin moottoritielle, mutta päädyinkin kohti keskustaa. Ajattelin käydä samalla syömässä, olinhan syönyt viimeeksi päivällä lounasta.
Katsoin googlesta taas hyviä ruokapaikkoja, mutta kaikki olivat kiinni maanantai-iltana. Soitin Lahdessa asuvalle kaverilleni ja tiedustelin hyvää ruokapaikkaa, jolloin hän ehdotti että tulisin heille; "grillataan jotain ja laitoin juuri saunan lämpenemään". Eikai siinä muuta kuin kaverille kyläilemään ja ehdittiin joskus 23 aikoihin lauteillekin. Sauna oli perinteinen sähkösauna, joita omakotaloihin on tapana rakentaa. Ei erityisesti mitään pahaa, jos ei mitään erityisen kehuttavaakaan. Kulmalauteet oli kivat ja saunasta pääsi nopeasti terassille jossa mukavat sohvat joilla lojua ja vilvoitella. Höpöteltiin siinä illan mittaan paljon asioita läpi ja alkuillasta varoitellut unikin kaikkosi niin hyvin, että lähdin ajelemaan kohti kotia yhdeltä yöllä.
Yöllä oli mukava ajaa, paitsi että loppumatkasta tie oli remontissa ja täynnä kiertoteitä. Samaan aikaan satoi niin paljon vettä, että tuulilasinpyyhkijöitä piti pitää täysillä. Sade, pimeys ja huono näkyväisyys yhdistettynä tien vierustoille laitettuihin heijastinopastemerkkeihin, sai ajon tuntumaan kuin pelaisi tietokonepeliä. Kerran olin ajaa mutkan suoraksi kun seurasin nuolikylttiä, joka oli viety ilmeisesti pois käytöstä keskelle työmaata, mutta auton valokeilassa se näytti olevan täysin ajolinjalla. Onneksi vien vierustat oli täynnä niitä heijastintolppia joiden välissä pysymällä, oli luultavasti koko ajan suunnitellulla reitillä.
Katsoin googlesta taas hyviä ruokapaikkoja, mutta kaikki olivat kiinni maanantai-iltana. Soitin Lahdessa asuvalle kaverilleni ja tiedustelin hyvää ruokapaikkaa, jolloin hän ehdotti että tulisin heille; "grillataan jotain ja laitoin juuri saunan lämpenemään". Eikai siinä muuta kuin kaverille kyläilemään ja ehdittiin joskus 23 aikoihin lauteillekin. Sauna oli perinteinen sähkösauna, joita omakotaloihin on tapana rakentaa. Ei erityisesti mitään pahaa, jos ei mitään erityisen kehuttavaakaan. Kulmalauteet oli kivat ja saunasta pääsi nopeasti terassille jossa mukavat sohvat joilla lojua ja vilvoitella. Höpöteltiin siinä illan mittaan paljon asioita läpi ja alkuillasta varoitellut unikin kaikkosi niin hyvin, että lähdin ajelemaan kohti kotia yhdeltä yöllä.
Yöllä oli mukava ajaa, paitsi että loppumatkasta tie oli remontissa ja täynnä kiertoteitä. Samaan aikaan satoi niin paljon vettä, että tuulilasinpyyhkijöitä piti pitää täysillä. Sade, pimeys ja huono näkyväisyys yhdistettynä tien vierustoille laitettuihin heijastinopastemerkkeihin, sai ajon tuntumaan kuin pelaisi tietokonepeliä. Kerran olin ajaa mutkan suoraksi kun seurasin nuolikylttiä, joka oli viety ilmeisesti pois käytöstä keskelle työmaata, mutta auton valokeilassa se näytti olevan täysin ajolinjalla. Onneksi vien vierustat oli täynnä niitä heijastintolppia joiden välissä pysymällä, oli luultavasti koko ajan suunnitellulla reitillä.
39. Kuusijärven sähkösauna 2
Pesuhuoneen toiselta reunalta löytyi pienempi sauna - joka oli jopa kuuma. Nautiskelin löylyistä ja kohta lauteille tuli mies joka kertoi tämän olevan nimenomaan kunnon sauna ja toinen sauna on sellainen seurustelupaikka. Heppu kertoi paljon muitakin juttuja Kuusijärvestä.
Jätin isomman sähkösaunan rauhaan ja kävin vielä kerran savusaunassa, kunnes otin loppulöylyt tässä pikkusaunassa.
Lähdin kohti kotia. Oli tarkoitus ajaa Lahden kautta ja käydä tavaratalo Kärkkäisellä hakemassa pari työkalua. Kello oli hieman yli 18 ja arvelin matkaan menevän tunnin. Yhtäkkiä muistin että sovin hakevani yksityiseltä ostamani ja kaverini itselleen noutamat tavarat häneltä. Ei muuta kuin soittoa ja osoitetta tiedustelemaan; laitoin osoitteen navigaattoriin, joka antoi ajo-ajaksi 25 minuuttia. Ei helkutti, ei meinaa ehtiä ajoissa Lahteen. Kaveri asui todella monen mutkan päässä, keskellä metsää. Siinä höpötellessä meni vartti, ennen kuin pääsin taas matkaan. Onneksi oli moottoritie alla.
Ehdin Kärkkäiselle 19:45, todetakseni että se on auki kello 21:een.
Jätin isomman sähkösaunan rauhaan ja kävin vielä kerran savusaunassa, kunnes otin loppulöylyt tässä pikkusaunassa.
Lähdin kohti kotia. Oli tarkoitus ajaa Lahden kautta ja käydä tavaratalo Kärkkäisellä hakemassa pari työkalua. Kello oli hieman yli 18 ja arvelin matkaan menevän tunnin. Yhtäkkiä muistin että sovin hakevani yksityiseltä ostamani ja kaverini itselleen noutamat tavarat häneltä. Ei muuta kuin soittoa ja osoitetta tiedustelemaan; laitoin osoitteen navigaattoriin, joka antoi ajo-ajaksi 25 minuuttia. Ei helkutti, ei meinaa ehtiä ajoissa Lahteen. Kaveri asui todella monen mutkan päässä, keskellä metsää. Siinä höpötellessä meni vartti, ennen kuin pääsin taas matkaan. Onneksi oli moottoritie alla.
Ehdin Kärkkäiselle 19:45, todetakseni että se on auki kello 21:een.
38. Kuusijärven sähkösauna 1
Savusaunan matalaan lämpöön kyllästyneenä, menin kahvilarakennukseen, josta löytyy sähkösaunat miehille ja naisille. Astuin isoon saunaan, jonka ikkunasta näkee lammelle. Muitta mutkitta aloin heitellä löylyä. En paljon, mutta vastapuolella olevat eivät viihtyneet pitkään vaan lähtivät pois.
Melko perus sauna ja mieto löyly. Kaipaisi isompaa kiuasta.
Syy mietoon löylyyn löytyi pesuhuoneen toiselta laidalta; toinen sauna...
Melko perus sauna ja mieto löyly. Kaipaisi isompaa kiuasta.
Syy mietoon löylyyn löytyi pesuhuoneen toiselta laidalta; toinen sauna...
37. Kuusijärven savusauna
Alkuperäiseen Helsingin matkaan olin suunnitellut Kuusijärven saunoihin tutustumista. Edellisenä syksynä se oli mielessä yhdistettynä erääseen tapahtumaan Hartwall -areenalla, mutta olisi muodostunut liian kiireiseksi. Nyt oli aikaa.
Päivä meni taas kaupoilla ja sain lähes kaikki asiat toimitettua. Kuusijärvi löytyi taas navigaattorin avulla. Olisin halunnut mennä saunalle heti kun se aukeaa, koska kuulin savusaunan antautuvan iltaa kohden, mutta asioilla meni sen verran aikaa, että olin saunalla vasta 16:30. Matkalla oli kaiken lisäksi melkoisesti ruuhkaa.
Auto piti jättää isolle parkkialueella ja kävellä pari sataa metriä kahvila-rakennukselle. Heti oven takaa löytyi infotiski josta kysymällä selvisi mitä maksaa, missä saunat ovat, jne... Vaihdoin vaatteet pukuhuoneessa ja laitoin arvotavarat lukittaviin lokeroihin käytävälle. Lähdin heti suoraan savusaunaa kohden.
Sauna oli erillinen rakennus kauempana rannalla. Kaikki rakennelmat on saman lammen rannalla. Vedessä oli paljon laituria, jossa makaili ihmisiä ottamassa aurinkoa. Tänään oli lämmin ja aurinkoinen päivä.
Savusaunaan astuessa yllätti sen mataluus. Lauteet olivat matalat ja siksi yhdelle seinälle oli laitettu ylimmän lauteen päälle vielä pieni penkki. Löylyä ei juuri heitelty, vaan joku aina lähtiessä kysyi laitetaanko ja kaatoi löylyä pitkällä kauhalla ovelta käsin. Ihan miellyttävää lämpöä.
Olen ollut saunoissa, joissa ei juuri saa puhua, mutta täällä höpöteltiin jopa politiikkaa. Ei haitannut yhtään, koska samalla sai vaihtaa ajatuksia ja tietää uusia juttuja.
Kävin uimassa ja uin aina isolle laiturille saakka. Mukavasti rentoutti kun ensin oli päivän rampannut eri kaupoissa ja menettänyt hermonsakin monta kertaa.
Päivä meni taas kaupoilla ja sain lähes kaikki asiat toimitettua. Kuusijärvi löytyi taas navigaattorin avulla. Olisin halunnut mennä saunalle heti kun se aukeaa, koska kuulin savusaunan antautuvan iltaa kohden, mutta asioilla meni sen verran aikaa, että olin saunalla vasta 16:30. Matkalla oli kaiken lisäksi melkoisesti ruuhkaa.
Auto piti jättää isolle parkkialueella ja kävellä pari sataa metriä kahvila-rakennukselle. Heti oven takaa löytyi infotiski josta kysymällä selvisi mitä maksaa, missä saunat ovat, jne... Vaihdoin vaatteet pukuhuoneessa ja laitoin arvotavarat lukittaviin lokeroihin käytävälle. Lähdin heti suoraan savusaunaa kohden.
Sauna oli erillinen rakennus kauempana rannalla. Kaikki rakennelmat on saman lammen rannalla. Vedessä oli paljon laituria, jossa makaili ihmisiä ottamassa aurinkoa. Tänään oli lämmin ja aurinkoinen päivä.
Savusaunaan astuessa yllätti sen mataluus. Lauteet olivat matalat ja siksi yhdelle seinälle oli laitettu ylimmän lauteen päälle vielä pieni penkki. Löylyä ei juuri heitelty, vaan joku aina lähtiessä kysyi laitetaanko ja kaatoi löylyä pitkällä kauhalla ovelta käsin. Ihan miellyttävää lämpöä.
Olen ollut saunoissa, joissa ei juuri saa puhua, mutta täällä höpöteltiin jopa politiikkaa. Ei haitannut yhtään, koska samalla sai vaihtaa ajatuksia ja tietää uusia juttuja.
Kävin uimassa ja uin aina isolle laiturille saakka. Mukavasti rentoutti kun ensin oli päivän rampannut eri kaupoissa ja menettänyt hermonsakin monta kertaa.
36. Hotelli Korpilampi
Hotelli sijaitsi melkoisen korvessa. Lähestyessä hotellia, poikkesin tarkastamassa Serenan parkkipaikan. Sielläkään ei ole tultua käytyä ja näytti aika hienolta paikalta - nyt tosin suljettuna. Olihan jo elokuun puoliväli.
Hotellin ulkomuoto palautti minut takaisin 80-luvulle. Sama jatkui myöhemmin kaikkialla. Mutta ei se mitään, pääasia että kaikki toimii. Sain buukkausvirheestä johtuen astetta paremman huoneen eli yhden hengen huoneen tilalle kahden hengen remontoidun huoneen. Huone oli muuten ok mutta valaistus todella himmeä ja jokainen valaisin täytyi käydä laittamassa erikseen päälle.
Hiivin takaisin aulaan ja maistelin pari viskipaukkua, luin päivän lehdet ja katselin televisiosta tulevia Rio de Janeiron olympialaisia. Olipas mahtava päivä.
Aamulla heräsin hieman vaille kahdeksan ja suunnistin suoraan saunaosastolle aamusaunaan. Alakerran käytävän varrella oli useita saunoja jotka oli ilmeisesti toteutettu samalla periaatteella eli keskellä kylpyhuone + sauna ja molemmilla puolilla pukuhuoneet. Näin tiloja voi yhdistellä tarpeen mukaan. Sauna oli sähköllä lämpiävä hikikoppi, mutta aamulla tuntui ihan mukavalta. Löylyäkin alkoi irrota kun heitteli vettä kiulullisen. Olin unohtanut uimahousut huoneeseen joten en kehdannut mennä altaaseen uimaan. Alakerrassa oli nimittäin iso uima-allas ja vieressä poreallas. Ja muitakin ihmisiä. Menin sen sijaan ulos vilvoittelemaan ja huomasin että terassilta menee portaat lampeen. Hotelli on rakennettu osittain veden päälle. Hyödynsin tilaisuutta ja pulahdin mustaan korpilampeen. Uin pienen lenkin ja kävin isomman lammen puolella. Mukavan viileää vettä.
Hotelli ei ole ihan uuden uutukainen, mutta sen erikoisuuksia on nimenomaan tämä ympäristö. Nykyään tällainen kallioinen, paljon korkeuseroja ja lampia sisältävä alue olisi suojelukohde. Saatanpa tulla tähän hotelliin joskus toistekin.
Saunan jälkeen maistui piiiiitkä aamupala. Ikkunasta näkyi mäntymetsä ja lampi. Päivä alkoi yhtä hyvin kuin edellinen loppui.
Hotellin ulkomuoto palautti minut takaisin 80-luvulle. Sama jatkui myöhemmin kaikkialla. Mutta ei se mitään, pääasia että kaikki toimii. Sain buukkausvirheestä johtuen astetta paremman huoneen eli yhden hengen huoneen tilalle kahden hengen remontoidun huoneen. Huone oli muuten ok mutta valaistus todella himmeä ja jokainen valaisin täytyi käydä laittamassa erikseen päälle.
Hiivin takaisin aulaan ja maistelin pari viskipaukkua, luin päivän lehdet ja katselin televisiosta tulevia Rio de Janeiron olympialaisia. Olipas mahtava päivä.
Aamulla heräsin hieman vaille kahdeksan ja suunnistin suoraan saunaosastolle aamusaunaan. Alakerran käytävän varrella oli useita saunoja jotka oli ilmeisesti toteutettu samalla periaatteella eli keskellä kylpyhuone + sauna ja molemmilla puolilla pukuhuoneet. Näin tiloja voi yhdistellä tarpeen mukaan. Sauna oli sähköllä lämpiävä hikikoppi, mutta aamulla tuntui ihan mukavalta. Löylyäkin alkoi irrota kun heitteli vettä kiulullisen. Olin unohtanut uimahousut huoneeseen joten en kehdannut mennä altaaseen uimaan. Alakerrassa oli nimittäin iso uima-allas ja vieressä poreallas. Ja muitakin ihmisiä. Menin sen sijaan ulos vilvoittelemaan ja huomasin että terassilta menee portaat lampeen. Hotelli on rakennettu osittain veden päälle. Hyödynsin tilaisuutta ja pulahdin mustaan korpilampeen. Uin pienen lenkin ja kävin isomman lammen puolella. Mukavan viileää vettä.
Hotelli ei ole ihan uuden uutukainen, mutta sen erikoisuuksia on nimenomaan tämä ympäristö. Nykyään tällainen kallioinen, paljon korkeuseroja ja lampia sisältävä alue olisi suojelukohde. Saatanpa tulla tähän hotelliin joskus toistekin.
Saunan jälkeen maistui piiiiitkä aamupala. Ikkunasta näkyi mäntymetsä ja lampi. Päivä alkoi yhtä hyvin kuin edellinen loppui.
sunnuntai 14. elokuuta 2016
35. Sompasauna 2
Ihmettelin, miten noin pieneen leikkimökin kokoiseen koppiin menee jatkuvasti ihmisiä. Aukaisin oven ja astuin tupaan. Saunassa istui kolme miestä lauteilla ja yksi erillisellä tuolilla lattialla. Reunimmainen heppu kaatoi vettä kiukaalle asetettuihin metalliastioihin. Kiuas hohkasi niin kuumana että jalkani alkoivat kärventyä, seistessäni kiukaan vieressä metrin päässä. Ainiin, kiukaan ympärillä ei sitten ollut mitään suojakaiteita vaan ovesta tultaessa ja pois lähtiessä, täytyi todella varoa kuumaa kiuasta.
Hetken päästä tuli tilaa ja pääsin lauteille. Heti varotettiin kuumista nauloista. Ilmankos muilla saunojilla olikin lauteille laitettu lautoja tai muita alustoja. Varoin naulankantoja ja istahdin kuumuuteen. Mittari näytti 110 astetta ja oli mallia luotettava. Joku uunin lämpömittari taisi olla.
Pikkusaunassa todellakin sai löylyä ja kun eräs löylymestari alkoi kaataa vettä, sitä kaadettiin koko kiulullinen ilman taukoja. Välillä vesi loppui ja lauteiden alta kaivettiin kanisteri. Merivettähän kiukaalle ei saa heittää ja koska alueella ei ole vesipistettä, vesi haetaan kanistereilla kauempaa.
Saunoin niin pitkään kuin jaksoin, vaihdellen eri saunojen välillä. Minun piti käydä tulomatkalla kaupassa, mutta unohdin ja siksi juomavalikoimani oli aika suppea. Huomasin että elimistö alkoi kuivua, kun alla oli lisäksi Lapinlahden saunomiset.
Ilta oli todella mahtava. Aurinko paistoi ja väkeä oli liikkeellä paljon. Vieressä soinut bassojytke oli Flow-festivaalin varjobileet. Musiikki hieman häiritsi saunomisrauhaa, mutta vain hieman.
Myöhemmin kuulin että Sompasauna tuolla paikallaan oli ehkä viimeistä syksyä. Alue on kaavoitettu asuinrakentamiseen ja se tarkoittaa että Sompasauna saa lähteä. Hyvä että ehdin ajoissa kokemaan tämän.
Lähdin vaeltamaan autolle ja pikkuhiljaa pois päin. Paluumatkalla googlettelin "hyvää itämaista ruokapaikkaa" ja löysin jonkin TukTuk-nimisen Thaimaalaisen ravintolan, jota oli arvosteltu hyväksi. Navigoin sinne. Lähellä ruokapaikkaa olikin vaikea löytää parkkipaikka. Ajelin katua edestakaisin ja ihmettelin mihin punaisten lyhtyjen alueelle olin saapunut kun striptease ja thaihierontapaikkoja oli vieri vieressä. Ihmetytti myös miten terassit oli täynnä oluenjuojia näin sunnuntai-iltana kello 20. Helsingissä on isommen metropolin meininki.
Ruoka oli hyvää ja kyytipojaksi meni kannullinen vettä. Otin suunnan Espooseen ja hotelliin. Aioin ensin majoittua halvimpaan hostelliin, mutta löysin Trivagosta halvan tarjouksen Omenahotellista. En kuitenkaan varannut sitä heti, koska hotelliin ei kuulu aamupala ja eniten pidän hotelliyöpymisissä nimenomaan aamupalasta - varsinkin nyt, kun aamulla ei olisi kiire minnekään. Löysin kohtalaisen hintaisen tarjouksen Espoon Korpilammesta ja koska olin monta kertaa ajatellut tutustua paikkaan, varasin sen.
Hetken päästä tuli tilaa ja pääsin lauteille. Heti varotettiin kuumista nauloista. Ilmankos muilla saunojilla olikin lauteille laitettu lautoja tai muita alustoja. Varoin naulankantoja ja istahdin kuumuuteen. Mittari näytti 110 astetta ja oli mallia luotettava. Joku uunin lämpömittari taisi olla.
Pikkusaunassa todellakin sai löylyä ja kun eräs löylymestari alkoi kaataa vettä, sitä kaadettiin koko kiulullinen ilman taukoja. Välillä vesi loppui ja lauteiden alta kaivettiin kanisteri. Merivettähän kiukaalle ei saa heittää ja koska alueella ei ole vesipistettä, vesi haetaan kanistereilla kauempaa.
Saunoin niin pitkään kuin jaksoin, vaihdellen eri saunojen välillä. Minun piti käydä tulomatkalla kaupassa, mutta unohdin ja siksi juomavalikoimani oli aika suppea. Huomasin että elimistö alkoi kuivua, kun alla oli lisäksi Lapinlahden saunomiset.
Ilta oli todella mahtava. Aurinko paistoi ja väkeä oli liikkeellä paljon. Vieressä soinut bassojytke oli Flow-festivaalin varjobileet. Musiikki hieman häiritsi saunomisrauhaa, mutta vain hieman.
Myöhemmin kuulin että Sompasauna tuolla paikallaan oli ehkä viimeistä syksyä. Alue on kaavoitettu asuinrakentamiseen ja se tarkoittaa että Sompasauna saa lähteä. Hyvä että ehdin ajoissa kokemaan tämän.
Lähdin vaeltamaan autolle ja pikkuhiljaa pois päin. Paluumatkalla googlettelin "hyvää itämaista ruokapaikkaa" ja löysin jonkin TukTuk-nimisen Thaimaalaisen ravintolan, jota oli arvosteltu hyväksi. Navigoin sinne. Lähellä ruokapaikkaa olikin vaikea löytää parkkipaikka. Ajelin katua edestakaisin ja ihmettelin mihin punaisten lyhtyjen alueelle olin saapunut kun striptease ja thaihierontapaikkoja oli vieri vieressä. Ihmetytti myös miten terassit oli täynnä oluenjuojia näin sunnuntai-iltana kello 20. Helsingissä on isommen metropolin meininki.
Ruoka oli hyvää ja kyytipojaksi meni kannullinen vettä. Otin suunnan Espooseen ja hotelliin. Aioin ensin majoittua halvimpaan hostelliin, mutta löysin Trivagosta halvan tarjouksen Omenahotellista. En kuitenkaan varannut sitä heti, koska hotelliin ei kuulu aamupala ja eniten pidän hotelliyöpymisissä nimenomaan aamupalasta - varsinkin nyt, kun aamulla ei olisi kiire minnekään. Löysin kohtalaisen hintaisen tarjouksen Espoon Korpilammesta ja koska olin monta kertaa ajatellut tutustua paikkaan, varasin sen.
34. Sompasauna 1
Helsingin reissulla oli tarkoitus saunoa ainakin Sompasaunassa ja Kuusijärvellä. Sattuman oikuista johtuen, saunoin vielä monessa muussakin paikassa.
Sompasauna sopi aikatauluuni mainiosti, koska oli sunnuntai-ilta ja erikoistavaraliikkeet oli jo kiinni. Sompailin siis navigaattorin opastuksella kohti Sompasaarta. Lähestyessäni aluetta, ajoin yhdestä rampista liian aikaisin alas ja päädyin ihmisruuhkaan. Ihmettelin suuresti, miksi ko. teollisuusalueen näköisellä seudulla kulkee suuria ihmisjoukkoja. Tehdessäni u-käännöstä, aloin kuulla kovalla soitettua musiikkia ja muistin että ko. viikonloppunahan oli Flow-festivaali. Sitähän se.
Uusi yritys ja vasta seuraavasta rampista alas. Päädyin rakennustyömaalle. Betoniporsaiden ja metalliaitojen välistä pääsi pujottelemaan kerrostalojen keskelle, josta hieman takaisinpäin, yli pienen sillan ja satama-alueelle. Ihmisiä vaelsi kohti Sompasaaren kärkeä niin paljon, että kummastelin saunan olevan todella suosittu. Vastaan tuli poliisiauto. Pistin auton parkkiin mustiksi maalattujen konttien viereen ja aloin hahmotella, mikä kontti olisi se sauna. Konttien välissä olikin kahvila. Vieressä kuvattiin jotain produktiota ihan isomman video/tv-kameran kanssa.
Kauempaa saaren kärjestä kuului jytkettä ja lähdin vaeltamaan sinnepäin. Yhytin hepun jolla oli pyyhe hartioilla ja päättelin että seuraamalla häntä, päädyn saunalle. Musiikki voimistui ja syyksi paljastui dj, joka pyöritteli levyjä samalla kun satapäinen yleisö istuskeli maassa ja osa tanssi. Sadan metrin päässä näkyi toinen "torikokoontuminen" ja ihmisten vähistä vaatteista päättelin, että sauna taitaa olla siellä.
Enempiä miettimättä, heitin vaatteet saunan nurkalle ja kömmin sisään. Oven takaa paljastui kangas/muovi joka piti työntää pois edestä, päästäkseen saunaan. Hyvä keksintö estämään suurimpien löylyjen karkaaminen aina kun ovi avataan. Elämäni toinen yleinen sekasauna. Ensimmäinen kärsi osallistujapulasta, mutta täällä sitä vastoin oli oikein jonoa lauteille. Julkinen alastomuus tuntui oudolta oikeastaan vain vaatteita riisuessa ja tämän jälkeen olo oli oikeastaan oikein miellyttävä. Sauna yhdistää ihmisiä.
Sompasaunassa oli hyvin kansainvälinen tunnelma. Monelle ulkomaalaiselle tuo sauna on varmasti hyvin erikoinen kokemus, kun se on sitä monelle Suomalaisellekin. Saunasta sai hyvät löylyt ja lämpöä riitti. Kiuas hehkui punaisena.
Aikani saunottuani, lähdin ulos ja kuuluisille kivenlohkareille kiipeilemään eli uimaan. Rannalle olikin tehty portaat. Liukkaat tosin. Oli erikoista kömpiä mereen kun samaan aikaan ohi ajoi Korkeasaaren lautta, toisella sivulla näkyi itse Korkeasaaren eläinpuisto ja vastarannalla oli kerrostaloja ja jäänmurtaja parkissa. Merivesi oli virkistävää.
Ylös kömmittyäni huomasin vieressä toisenkin saunan, josta tuli ulos ravunvärisiä ihmisiä. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.
Sompasauna sopi aikatauluuni mainiosti, koska oli sunnuntai-ilta ja erikoistavaraliikkeet oli jo kiinni. Sompailin siis navigaattorin opastuksella kohti Sompasaarta. Lähestyessäni aluetta, ajoin yhdestä rampista liian aikaisin alas ja päädyin ihmisruuhkaan. Ihmettelin suuresti, miksi ko. teollisuusalueen näköisellä seudulla kulkee suuria ihmisjoukkoja. Tehdessäni u-käännöstä, aloin kuulla kovalla soitettua musiikkia ja muistin että ko. viikonloppunahan oli Flow-festivaali. Sitähän se.
Uusi yritys ja vasta seuraavasta rampista alas. Päädyin rakennustyömaalle. Betoniporsaiden ja metalliaitojen välistä pääsi pujottelemaan kerrostalojen keskelle, josta hieman takaisinpäin, yli pienen sillan ja satama-alueelle. Ihmisiä vaelsi kohti Sompasaaren kärkeä niin paljon, että kummastelin saunan olevan todella suosittu. Vastaan tuli poliisiauto. Pistin auton parkkiin mustiksi maalattujen konttien viereen ja aloin hahmotella, mikä kontti olisi se sauna. Konttien välissä olikin kahvila. Vieressä kuvattiin jotain produktiota ihan isomman video/tv-kameran kanssa.
Kauempaa saaren kärjestä kuului jytkettä ja lähdin vaeltamaan sinnepäin. Yhytin hepun jolla oli pyyhe hartioilla ja päättelin että seuraamalla häntä, päädyn saunalle. Musiikki voimistui ja syyksi paljastui dj, joka pyöritteli levyjä samalla kun satapäinen yleisö istuskeli maassa ja osa tanssi. Sadan metrin päässä näkyi toinen "torikokoontuminen" ja ihmisten vähistä vaatteista päättelin, että sauna taitaa olla siellä.
Enempiä miettimättä, heitin vaatteet saunan nurkalle ja kömmin sisään. Oven takaa paljastui kangas/muovi joka piti työntää pois edestä, päästäkseen saunaan. Hyvä keksintö estämään suurimpien löylyjen karkaaminen aina kun ovi avataan. Elämäni toinen yleinen sekasauna. Ensimmäinen kärsi osallistujapulasta, mutta täällä sitä vastoin oli oikein jonoa lauteille. Julkinen alastomuus tuntui oudolta oikeastaan vain vaatteita riisuessa ja tämän jälkeen olo oli oikeastaan oikein miellyttävä. Sauna yhdistää ihmisiä.
Sompasaunassa oli hyvin kansainvälinen tunnelma. Monelle ulkomaalaiselle tuo sauna on varmasti hyvin erikoinen kokemus, kun se on sitä monelle Suomalaisellekin. Saunasta sai hyvät löylyt ja lämpöä riitti. Kiuas hehkui punaisena.
Aikani saunottuani, lähdin ulos ja kuuluisille kivenlohkareille kiipeilemään eli uimaan. Rannalle olikin tehty portaat. Liukkaat tosin. Oli erikoista kömpiä mereen kun samaan aikaan ohi ajoi Korkeasaaren lautta, toisella sivulla näkyi itse Korkeasaaren eläinpuisto ja vastarannalla oli kerrostaloja ja jäänmurtaja parkissa. Merivesi oli virkistävää.
Ylös kömmittyäni huomasin vieressä toisenkin saunan, josta tuli ulos ravunvärisiä ihmisiä. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.
33. Lapinlahden sairaalan sauna
Kesäloma alkoi vihdoin elokuussa. Alun perin loma oli tarkoitus pitää heinäkuussa, mutta loukkasin jalkani ja lomalla tehtävää remonttia ei pystynyt aloittamaan. Siispä siirsin loman elokuulle.
Pääkaupunkiseudulta piti noutaa muutama työkalu sekä muuta jo aiemmin ostettua, joten keksin lähteä pienelle yhden yön reissulle Helsinkiin heti loman aluksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut loman lopussa, mutta arvasin että remontti olisi silloin vielä kesken, eikä luonne antaisi myöten lähteä.
Reissu oli oikein A+ luokan matka, koska olin matkalla yksin. Ei perhettä tai ketään kaveria, joka haluaisi tehdä jotenkin eri tavalla kuin itse. Ajelin hetken mielijohteesta Haminan uudelle moottoritielle, vaikka se reitti ei ole lyhyempi. Mutta Kouvola-Porvoo väli on tullut vuosien mittaan jo niin tutuksi, että oli mukava ajella välillä uusissa maisemissa.
Olin kaavaillut ohjelmaan lähes kymmenen eri kauppaa, joissa piti kahtena päivänä käydä. Olin Helsingissä jo hyvissä ajoin kello 13 ja ensimmäisenä hermot meni Ikean sokkeloissa. Pääsin vihdoin pois ja muutaman kaupan jälkeen laitoin navigaattoriin Lapinlahdentien. Ohhoh, hämmästyin että ajoaika oli lähes 50 minuuttia. Muistin miksi en aikoinaan halunnut muuttaa pääkaupunkiseudulle.
Seurasin navigaattorin opastusta ja ajelin aivan ihme mutkien kautta, päätyen lopulta vanhan sairaalan alueelle. Auto parkkiin ja kohti päärakennusta. Ihmisiltä piti kysellä missä Sauna on. Sairaalan piha-alueella oli pöytiä ja ihmisiä kahvilla. Osa otti aurinkoa.
Sauna maksettiin kahvilan kassalle ja he neuvoivat mistä sauna löytyy. Takaisin ulos ja rakennuksen taakse, josta löytyikin erillinen rakennus ja ovi auki. Syöksyin suoraan sisään. Aiemmin selvisi että sunnuntaisin oli sekasauna. En ollut aiemmin saunonut yleisessä sekasaunassa joten toimintatavat oli hieman hakusessa. Pukuhuone oli vasemmalla ja käytävän toiselta puolelta löytyi pesuhuone. Sauna itsessään oli korkea ja yksi ainoa laude, sijaitsi lattiasta noin 1,6 metrin korkeudella. Lauteille kiivettiin päädyn portaista ja samalla sai väistellä muita lauteilla istujia. Tosin niitä ei juuri ollut.
Netissä saunaa oli mainostettu "suosituksi", mutta kuulin myöhemmin että saunalla ei muulloinkaan ole ollut juuri ruuhkaa. Vihdoin kun kaikki muut olivat poistuneet jäähdyttelemään, heittelin vähän enemmän löylyä. Kiuas oli sähköinen ja lattialla ja koska jalat olivat monta kymmentä senttiä korkeammalla kuin kiuas, löyly levisi ympäristöön tasaisesti lämmittäen. Oikeastaan tosi mukavat löylyt.
Kävin välillä vilvoittelemassa ulkona olevalla penkillä. Ohi juoksenteli lenkkeiljöitä. Sauna on suositun ulkoilureitin varrella. Myöhemmin kävin vielä testaamassa uimarannan, jonne pitää kävellä pari sataa metriä ja kiivetä ison kallion yli. Merivesi oli likaisen oloista kun on tottunut Saimaaseen tai jopa Puruveden kirkkaisiin vesiin.
Jossain vaiheessa mitta tuli täyteen ja poistuin. Kävelin autolle mennessä vielä hieman siksakkia puistoalueella. Aurinko paistoi ja ihmisiä oli todella paljon viettämässä sunnuntaipäivää.
Pääkaupunkiseudulta piti noutaa muutama työkalu sekä muuta jo aiemmin ostettua, joten keksin lähteä pienelle yhden yön reissulle Helsinkiin heti loman aluksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut loman lopussa, mutta arvasin että remontti olisi silloin vielä kesken, eikä luonne antaisi myöten lähteä.
Reissu oli oikein A+ luokan matka, koska olin matkalla yksin. Ei perhettä tai ketään kaveria, joka haluaisi tehdä jotenkin eri tavalla kuin itse. Ajelin hetken mielijohteesta Haminan uudelle moottoritielle, vaikka se reitti ei ole lyhyempi. Mutta Kouvola-Porvoo väli on tullut vuosien mittaan jo niin tutuksi, että oli mukava ajella välillä uusissa maisemissa.
Olin kaavaillut ohjelmaan lähes kymmenen eri kauppaa, joissa piti kahtena päivänä käydä. Olin Helsingissä jo hyvissä ajoin kello 13 ja ensimmäisenä hermot meni Ikean sokkeloissa. Pääsin vihdoin pois ja muutaman kaupan jälkeen laitoin navigaattoriin Lapinlahdentien. Ohhoh, hämmästyin että ajoaika oli lähes 50 minuuttia. Muistin miksi en aikoinaan halunnut muuttaa pääkaupunkiseudulle.
Seurasin navigaattorin opastusta ja ajelin aivan ihme mutkien kautta, päätyen lopulta vanhan sairaalan alueelle. Auto parkkiin ja kohti päärakennusta. Ihmisiltä piti kysellä missä Sauna on. Sairaalan piha-alueella oli pöytiä ja ihmisiä kahvilla. Osa otti aurinkoa.
Sauna maksettiin kahvilan kassalle ja he neuvoivat mistä sauna löytyy. Takaisin ulos ja rakennuksen taakse, josta löytyikin erillinen rakennus ja ovi auki. Syöksyin suoraan sisään. Aiemmin selvisi että sunnuntaisin oli sekasauna. En ollut aiemmin saunonut yleisessä sekasaunassa joten toimintatavat oli hieman hakusessa. Pukuhuone oli vasemmalla ja käytävän toiselta puolelta löytyi pesuhuone. Sauna itsessään oli korkea ja yksi ainoa laude, sijaitsi lattiasta noin 1,6 metrin korkeudella. Lauteille kiivettiin päädyn portaista ja samalla sai väistellä muita lauteilla istujia. Tosin niitä ei juuri ollut.
Netissä saunaa oli mainostettu "suosituksi", mutta kuulin myöhemmin että saunalla ei muulloinkaan ole ollut juuri ruuhkaa. Vihdoin kun kaikki muut olivat poistuneet jäähdyttelemään, heittelin vähän enemmän löylyä. Kiuas oli sähköinen ja lattialla ja koska jalat olivat monta kymmentä senttiä korkeammalla kuin kiuas, löyly levisi ympäristöön tasaisesti lämmittäen. Oikeastaan tosi mukavat löylyt.
Kävin välillä vilvoittelemassa ulkona olevalla penkillä. Ohi juoksenteli lenkkeiljöitä. Sauna on suositun ulkoilureitin varrella. Myöhemmin kävin vielä testaamassa uimarannan, jonne pitää kävellä pari sataa metriä ja kiivetä ison kallion yli. Merivesi oli likaisen oloista kun on tottunut Saimaaseen tai jopa Puruveden kirkkaisiin vesiin.
Jossain vaiheessa mitta tuli täyteen ja poistuin. Kävelin autolle mennessä vielä hieman siksakkia puistoalueella. Aurinko paistoi ja ihmisiä oli todella paljon viettämässä sunnuntaipäivää.
lauantai 6. elokuuta 2016
32. Lapsuudenkodin sauna
Ex tempore tuli piipahdettua lapsuudenkodin saunassa. Normaalin lauantai-illan vierailun aikana tuli tieto että sauna on kuuma. No sinne sitten äkkiä.
Asuin tässä kodissa kuusivuotiaasta aina sinne saakka kunnes muutin omaan asuntoon. Isäni remontoi talon lattiasta kattoon ja myös saunatilat. Sauna sijaitsee omakotitalon kellarikerroksessa. Siihen aikaan ei paljon lattialämmityksiä tunnettu ja lattia onkin siksi aivan älyttömän kylmä. Lapsuudessa suihkukäynnit oli tuskaa, kun suihkun jälkeen sai palellen kuivatella.
Itse saunassa on nurkassa puukiuas ja vieressä seinällä sähkökiuas. Aikoinaan, kun urheilin kilpaa, asennettiin sähkökiuas jotta lenkille lähtiessä voi laittaa kiukaan lämpenemään eikä puita tarvitse lisäillä välillä. Sähkökiuasta on käytetty myös yhdessä puukiukaan kanssa, nopeuttamaan lämmitystä. Ratkaisu toimii hienosti.
En muistanutkaan miten hyvät löylyt tässä saunassa on. Jälleen tuli todistettua että jokainen sauna on aivan omanlaatuinen yksikkönsä. Saunan löylyihin vaikuttaa niin kiuas, saunan koko, lauteiden suhde kiukaaseen, kiukaan sijoittelu suhteessa oveen ja ilmanvaihtoon. Oikeastaan muistin nämä löylyt. Saunassa oli sopivan lämmin, enemmän kuuma kuin lämmin. Vettä heittäessä löyly tuli nopeasti mutta pehmeästi, viipyili hetken ja häipyi suhteellisen nopeasti. Löylyä paljon heittäessä se ei alkanut polttaa, niinkuin useasti käy, vaan se vain nosti saunan lämpöä tasaisesti. Ehkä vaikutti se että kaikki vesi höyrystyi kiukaasta hetkessä, eikä jäänyt kiville nostamaan kosteutta hitaasti. Pintakivet olivat siis todella kuumia.
Saunasta on ikkunat pesuhuoneeseen, josta edelleen ikkuna ulos. Näitä kapeita kellarinikkunoita. Saunasta saa ilmanvaihtoräppänän auki pesuhuoneeseen ja epäselväksi jäi tuleeko aukosta ilmaa sisälle vai poistuuko siitä enemmän ulos, jolloin korvausilmaa tulisi saunan oven alta. Muuta ilmanvaihtoa ei ole - puukiukaan imua lukuunottamatta.
Lapsena minulla oli tapana avata yläreunastaan saranoitu kellarinikkuna salvoistaan ja laittaa puurima ikkunoiden väliin. Koska toinen ikkuna avautui ulos ja toinen sisään, jäi ne puurimalla eroteltuna A-kirjaimen muotoon auki. Työnsin aina nenäni ikkunanrakoon ja haistelin sateista, talvista, pakkasilmaa ja mitä milloinkin sattui ikkunasta tulemaan.
Joskus kävin vilvoittelemassa autotallin oven luona. Pesuhuoneesta pääsee pukuhuoneeseen, josta ala-porrasaulaan josta autotalliin. Joskus riitti vilvoittelu pelkästään autotallissa mutta usein avasin oven ja pakkasilla menin kokonaan ulos ettei autotalliin päässyt liikaa kylmää.
Monet kerrat tuli pyörittyä hangessa - naapureiden iloksi. Onneksi piha oli suojaisa ja sivunaapureilta ei oikeastaan edes näe pihalle. Lapsena meillä oli myös tapana pukea uima-asut päälle, napata pyyhe mukaan ja ajaa puolentoista kilometrin matka läheiselle rannalle. Kävimme laiturilta uimassa ja palellen sitten autoon ja äkkiä kotiin saunomaan. Saunaretkiä jatkettiin aina pitkälle syksyyn ja uimassa käytiin kovilla rankkasateillakin. Hienoja muistoja. Pitää kokeilla nykyäänkin joku kerta.
Asuin tässä kodissa kuusivuotiaasta aina sinne saakka kunnes muutin omaan asuntoon. Isäni remontoi talon lattiasta kattoon ja myös saunatilat. Sauna sijaitsee omakotitalon kellarikerroksessa. Siihen aikaan ei paljon lattialämmityksiä tunnettu ja lattia onkin siksi aivan älyttömän kylmä. Lapsuudessa suihkukäynnit oli tuskaa, kun suihkun jälkeen sai palellen kuivatella.
Itse saunassa on nurkassa puukiuas ja vieressä seinällä sähkökiuas. Aikoinaan, kun urheilin kilpaa, asennettiin sähkökiuas jotta lenkille lähtiessä voi laittaa kiukaan lämpenemään eikä puita tarvitse lisäillä välillä. Sähkökiuasta on käytetty myös yhdessä puukiukaan kanssa, nopeuttamaan lämmitystä. Ratkaisu toimii hienosti.
En muistanutkaan miten hyvät löylyt tässä saunassa on. Jälleen tuli todistettua että jokainen sauna on aivan omanlaatuinen yksikkönsä. Saunan löylyihin vaikuttaa niin kiuas, saunan koko, lauteiden suhde kiukaaseen, kiukaan sijoittelu suhteessa oveen ja ilmanvaihtoon. Oikeastaan muistin nämä löylyt. Saunassa oli sopivan lämmin, enemmän kuuma kuin lämmin. Vettä heittäessä löyly tuli nopeasti mutta pehmeästi, viipyili hetken ja häipyi suhteellisen nopeasti. Löylyä paljon heittäessä se ei alkanut polttaa, niinkuin useasti käy, vaan se vain nosti saunan lämpöä tasaisesti. Ehkä vaikutti se että kaikki vesi höyrystyi kiukaasta hetkessä, eikä jäänyt kiville nostamaan kosteutta hitaasti. Pintakivet olivat siis todella kuumia.
Saunasta on ikkunat pesuhuoneeseen, josta edelleen ikkuna ulos. Näitä kapeita kellarinikkunoita. Saunasta saa ilmanvaihtoräppänän auki pesuhuoneeseen ja epäselväksi jäi tuleeko aukosta ilmaa sisälle vai poistuuko siitä enemmän ulos, jolloin korvausilmaa tulisi saunan oven alta. Muuta ilmanvaihtoa ei ole - puukiukaan imua lukuunottamatta.
Lapsena minulla oli tapana avata yläreunastaan saranoitu kellarinikkuna salvoistaan ja laittaa puurima ikkunoiden väliin. Koska toinen ikkuna avautui ulos ja toinen sisään, jäi ne puurimalla eroteltuna A-kirjaimen muotoon auki. Työnsin aina nenäni ikkunanrakoon ja haistelin sateista, talvista, pakkasilmaa ja mitä milloinkin sattui ikkunasta tulemaan.
Joskus kävin vilvoittelemassa autotallin oven luona. Pesuhuoneesta pääsee pukuhuoneeseen, josta ala-porrasaulaan josta autotalliin. Joskus riitti vilvoittelu pelkästään autotallissa mutta usein avasin oven ja pakkasilla menin kokonaan ulos ettei autotalliin päässyt liikaa kylmää.
Monet kerrat tuli pyörittyä hangessa - naapureiden iloksi. Onneksi piha oli suojaisa ja sivunaapureilta ei oikeastaan edes näe pihalle. Lapsena meillä oli myös tapana pukea uima-asut päälle, napata pyyhe mukaan ja ajaa puolentoista kilometrin matka läheiselle rannalle. Kävimme laiturilta uimassa ja palellen sitten autoon ja äkkiä kotiin saunomaan. Saunaretkiä jatkettiin aina pitkälle syksyyn ja uimassa käytiin kovilla rankkasateillakin. Hienoja muistoja. Pitää kokeilla nykyäänkin joku kerta.
lauantai 9. heinäkuuta 2016
31. Мытнинские бани
Heinäkuun viikonloppuun piti kehitellä jotain aktiviteettia ja kun muutama samanhenkinen ystäväkin löytyi, päätettiin lähteä Pietariin polkupyöräilemään. Samanhenkisiä ehkä enemmän pyöräilyn ja illanvieton suhteen. Väittivät nauttineensa yleisen saunan tunnelmastakin.
Pietari on melkoinen suurkaupunki. Monelle turistille Pietarin nähtävyydet jää siirtymiseen taksilla Juna-asemalta hotellille ja kävely pääkadulla, Nevsky prospektilla. Jotkut hyväjalkaiset saattavat kävellä Nevan tai muiden kanaalien rannoille ja uset, kuten itsekin, kiertävät mielellään alueen museot läpi.
Harva tajuaa miten isot lähiöt kaupunkia ympäröi. Harva käy kiertelemässä alueen valtavia puistoja (osassa pyöräily kielletty). Harva tietää että Pietarissakin on paljon pyöräteitä.
Fillarilla Nevan ylitäminen jalankulkijoiden seassa oli melkoista trialia. Ihmisten ohi ei päässyt ja turistit sinkoilivat mihin sattuu. Yhtä vaikeaa on pyöräillä Nevsky prospektin "jalkakäytävillä" ruuhka aikaan. Paikalliset ajoivatkin fillareilla suosiolla autojen seassa. Niin mekin paluumatkalla Nevan yli.
Fillarointiviikonloppuun saatiin mainiosti hyvä kohde, Street art museum, jossa ko. viikonloppuna oli urbaanin kulttuurin festivaali. Tämä tarkoitti yhtä kuin erilaisten rakenneltujen polkupyörien, moottoripyörien, autojen, tms. näyttelyitä. Spraymaalausta, tatuointia, musiikkia, bändejä, skeittausta, jne...
Saapumispäivänä, perjantaina, satoi koko aamupäivän kuurottaisesti ja iltapäiväksikin oli luvattu sateita. Päätimmekin hetken mielijohteesta lähteä lähimmälle saunalle. Majoituksemme sijaitsi Moskovan aseman lähellä joten Mytninskaja banja oli hyvä, varma ja tuttu ratkaisu. Itselle siellä käynti oli varmaan 4 tai viides mutta hyvässä saunassa viihtyy aina. Nappasimme kadun varrelta "taksin". Venäjällä kaikki autot on takseja tarpeen vaatiessa ja käden heiluttelu tien reunassa sai opiskelijapojan pysäyttämään. Hän ajoi meidät lähemmäs saunaa ja lopulta maksua tarjotessa ei suostunut ottamaan mitään; hän sanoi halunneensa vain auttaa meitä. Harvemmin Suomessa törmää vastaavaan.
Haimme kaupasta hieman juomista ja marssimme saunalle. Halvimmalle osastolle tottakai ja tällä kertaa saunalla tuntui olevan hyvin rento tunnelma. Henkilökunta hymyili ja ihmisetkin oli iloisia ja puheliaita. Pukuhuone oli varmaa neuvostotasoa; puiset penkit ja naulakot ilman kaappeja. Saunamajuri kehottikin antamaan arvoesineet tiskin taakse jemmaan. Näin teimme.
Lattia ei ollut paksun limakerroksen peittämänä ja tähän vaikutti osaltaan kesäinen keli ulkona; kenkien mukana ei tullut sisään kuraa. Myöhemmin selvisi että sauna oli auki ensimmäistä kertaa remontin jälkeen ja tämä varmasti vaikutti saunan siisteyteenkin. Pesuhuone oli suuri sali jonka yhdellä seinällä pystyi suihkuttelemaan viisi miestä vierekkäin ja penkeillä peseytymään ehkä viisikymmentä miestä. Lähempää saunaa löytyi kylmävesi uima-allas sekä paljut, joista sai kaataa niskaansa kylmävesishokin.
Saunaan astuessa kaikki tuntui valoisammalta kuin ennen. Syykin selvisi pian; uudet lauteet ja maalatut seinät. Seiniin ja kattoon oli sudittu uusi kalkitus ja lauteet oli uusittu kokonaan. Vanhat lauteet odottivat pätkittynä lauteiden alla kierrätystä; polttoa saunan lämmityksen yhteydessä. Ko. saunahan on viimeisiä Pietarilaisia saunoja jotka lämpiää edelleen puulla. Ja lauteiden alle mahtuu puutavaraa koska niiden ali mahtuu kävelemään parimetrinen ihminen. Lauteet oli väsätty kasaan joko vodkan voimalla tai käytetty mahdollisimman halpaa vierastyövoimaa; sen verran karua jälkeä ne olivat. Höylää eikä hiomapaperia ei oltu työmaalla nähty, tai joku oli varastanut ne heti ekana työpäivänä. Lauteet kuitenkin kannattelivat isonkin miesjoukon sortumatta, joten täyttivät tehtävänsä. Vanhat oli kuulemma neljäkymmentä vuotta vanhat ja kun katsoi poikki sahattujen laudelautojen sauhausjälkeä, näki että tumma väri ulottui lähes läpi puun; näitä ei enää saanut puhtaiksi kuin polttamalla.
Saunasirkka oli aktiivisella päällä ja sirityskonsertti oli erityisen voimakasta. Puoli neljän aikaan löylyä tuntui olevan riittävästi ja lisää tuli aina kun aktiivinen nuorimies kävi avaamassa luukut ja heitti suorana "seinän sisään" useita pieniä kupillisia vettä. Löylyluukut sijaitsevat huoneen nurkasta kuudenneksen vievän kiukaan kyljessä kolmen metrin korkeudessa. Tämän vuoksi löylyä heitetään pitkän varren päässä sijaitsevalla "desin mitalla". Kippo on tosiaan pieni, mutta sillä vettä viskoessa lämpö tulee hitaasti ja tasaisesti. Isommalla kauhalla, voisi käydä vahinko.
Saunalla oltiin iloisia ja puheliaita. Joillain saunoilla ihmiset haluaa istua hiljaa ja "nautiskella" rauhasta. Täällä puhe sorisi ja englanninkielentaitoisiakin löytyi paljon. Vakiokävijät pahoittelivat huonoja löylyjä jotka johtuivat kuulemma siitä, että sauan tosiaankin oli lämmitetty ensimmäistä kertaa remontin jälkeen. Meistä löylyt oli kuumat ja pehmeät.
Pietari on melkoinen suurkaupunki. Monelle turistille Pietarin nähtävyydet jää siirtymiseen taksilla Juna-asemalta hotellille ja kävely pääkadulla, Nevsky prospektilla. Jotkut hyväjalkaiset saattavat kävellä Nevan tai muiden kanaalien rannoille ja uset, kuten itsekin, kiertävät mielellään alueen museot läpi.
Harva tajuaa miten isot lähiöt kaupunkia ympäröi. Harva käy kiertelemässä alueen valtavia puistoja (osassa pyöräily kielletty). Harva tietää että Pietarissakin on paljon pyöräteitä.
Fillarilla Nevan ylitäminen jalankulkijoiden seassa oli melkoista trialia. Ihmisten ohi ei päässyt ja turistit sinkoilivat mihin sattuu. Yhtä vaikeaa on pyöräillä Nevsky prospektin "jalkakäytävillä" ruuhka aikaan. Paikalliset ajoivatkin fillareilla suosiolla autojen seassa. Niin mekin paluumatkalla Nevan yli.
Fillarointiviikonloppuun saatiin mainiosti hyvä kohde, Street art museum, jossa ko. viikonloppuna oli urbaanin kulttuurin festivaali. Tämä tarkoitti yhtä kuin erilaisten rakenneltujen polkupyörien, moottoripyörien, autojen, tms. näyttelyitä. Spraymaalausta, tatuointia, musiikkia, bändejä, skeittausta, jne...
Saapumispäivänä, perjantaina, satoi koko aamupäivän kuurottaisesti ja iltapäiväksikin oli luvattu sateita. Päätimmekin hetken mielijohteesta lähteä lähimmälle saunalle. Majoituksemme sijaitsi Moskovan aseman lähellä joten Mytninskaja banja oli hyvä, varma ja tuttu ratkaisu. Itselle siellä käynti oli varmaan 4 tai viides mutta hyvässä saunassa viihtyy aina. Nappasimme kadun varrelta "taksin". Venäjällä kaikki autot on takseja tarpeen vaatiessa ja käden heiluttelu tien reunassa sai opiskelijapojan pysäyttämään. Hän ajoi meidät lähemmäs saunaa ja lopulta maksua tarjotessa ei suostunut ottamaan mitään; hän sanoi halunneensa vain auttaa meitä. Harvemmin Suomessa törmää vastaavaan.
Haimme kaupasta hieman juomista ja marssimme saunalle. Halvimmalle osastolle tottakai ja tällä kertaa saunalla tuntui olevan hyvin rento tunnelma. Henkilökunta hymyili ja ihmisetkin oli iloisia ja puheliaita. Pukuhuone oli varmaa neuvostotasoa; puiset penkit ja naulakot ilman kaappeja. Saunamajuri kehottikin antamaan arvoesineet tiskin taakse jemmaan. Näin teimme.
Lattia ei ollut paksun limakerroksen peittämänä ja tähän vaikutti osaltaan kesäinen keli ulkona; kenkien mukana ei tullut sisään kuraa. Myöhemmin selvisi että sauna oli auki ensimmäistä kertaa remontin jälkeen ja tämä varmasti vaikutti saunan siisteyteenkin. Pesuhuone oli suuri sali jonka yhdellä seinällä pystyi suihkuttelemaan viisi miestä vierekkäin ja penkeillä peseytymään ehkä viisikymmentä miestä. Lähempää saunaa löytyi kylmävesi uima-allas sekä paljut, joista sai kaataa niskaansa kylmävesishokin.
Saunaan astuessa kaikki tuntui valoisammalta kuin ennen. Syykin selvisi pian; uudet lauteet ja maalatut seinät. Seiniin ja kattoon oli sudittu uusi kalkitus ja lauteet oli uusittu kokonaan. Vanhat lauteet odottivat pätkittynä lauteiden alla kierrätystä; polttoa saunan lämmityksen yhteydessä. Ko. saunahan on viimeisiä Pietarilaisia saunoja jotka lämpiää edelleen puulla. Ja lauteiden alle mahtuu puutavaraa koska niiden ali mahtuu kävelemään parimetrinen ihminen. Lauteet oli väsätty kasaan joko vodkan voimalla tai käytetty mahdollisimman halpaa vierastyövoimaa; sen verran karua jälkeä ne olivat. Höylää eikä hiomapaperia ei oltu työmaalla nähty, tai joku oli varastanut ne heti ekana työpäivänä. Lauteet kuitenkin kannattelivat isonkin miesjoukon sortumatta, joten täyttivät tehtävänsä. Vanhat oli kuulemma neljäkymmentä vuotta vanhat ja kun katsoi poikki sahattujen laudelautojen sauhausjälkeä, näki että tumma väri ulottui lähes läpi puun; näitä ei enää saanut puhtaiksi kuin polttamalla.
Saunasirkka oli aktiivisella päällä ja sirityskonsertti oli erityisen voimakasta. Puoli neljän aikaan löylyä tuntui olevan riittävästi ja lisää tuli aina kun aktiivinen nuorimies kävi avaamassa luukut ja heitti suorana "seinän sisään" useita pieniä kupillisia vettä. Löylyluukut sijaitsevat huoneen nurkasta kuudenneksen vievän kiukaan kyljessä kolmen metrin korkeudessa. Tämän vuoksi löylyä heitetään pitkän varren päässä sijaitsevalla "desin mitalla". Kippo on tosiaan pieni, mutta sillä vettä viskoessa lämpö tulee hitaasti ja tasaisesti. Isommalla kauhalla, voisi käydä vahinko.
Saunalla oltiin iloisia ja puheliaita. Joillain saunoilla ihmiset haluaa istua hiljaa ja "nautiskella" rauhasta. Täällä puhe sorisi ja englanninkielentaitoisiakin löytyi paljon. Vakiokävijät pahoittelivat huonoja löylyjä jotka johtuivat kuulemma siitä, että sauan tosiaankin oli lämmitetty ensimmäistä kertaa remontin jälkeen. Meistä löylyt oli kuumat ja pehmeät.
torstai 7. heinäkuuta 2016
30. Imatran kylpylän miestensauna 4
Jo aiemmin tuli testattua Imatran kylpylän tilaussauna kuin myös toinen miesten yleisistä saunoista. Jokainen sauna on kuitenkin oma yksikkönsä, vaikka kiuas, lauteiden koko ja sijoittelukin olisi sama. Imatran kylpylän eri saunat kuitenkin eroavat toisistaan lauteiden sijoittelun suhteen ja löylytkin on melko erilaiset.
Nelososaston sauna on lasiovinen ja kaakeloiduilla, vastakkain istuttavilla lauteilla, varustettu 4x4 metrin koppero. Sauna oli vierailupäivänämme tosi vähällä käytöllä ja ehkä siitä johtuen, löylyt oli aika hyvät. Suomeen on rakennettu monia kaakeloiduilla lauteilla varustettuja saunoja, mutta eihän kukaan kuumalla lauteella ovi istua, joten niille on viritetty aina kaikenlaisia puuralleja tai vastaavia. Tälläkin kertaa lauteilla oli naruilla sidotut puurallit, jotka ei pysyneet paikoillaan ja osa rimoista oli jo irti. Miinuksena tällaiset lauteet syövät saunan ilmatilaa, koska lauteiden alapuolinen tila täytetään. Yleisissä tiloissa tällainen rakenne toimii kohtalaisesti, koska kiukaat on yleensä alimitoitettu ja täyden tilavuuden saunassa voisi kiuas hyytyä ennen aikojaan. Toki ratkaisulla on haettu ennen kaikkea helpompaa siivoamista. Yleisissä saunoissa lauteet on yleensä vaikea pestä kunnolla; puurallit voi heittää lattialle ja surauttaa painepesurilla. Tosin en tiedä irtoaako lika paineella vai painuuko vain syvemmälle puuhun...
Hiki tuli tässäkin saunassa ja se puolsi paikkansa neljän tunnin kuviokellunnan päätteeksi - ja välilläkin.
Nelososaston sauna on lasiovinen ja kaakeloiduilla, vastakkain istuttavilla lauteilla, varustettu 4x4 metrin koppero. Sauna oli vierailupäivänämme tosi vähällä käytöllä ja ehkä siitä johtuen, löylyt oli aika hyvät. Suomeen on rakennettu monia kaakeloiduilla lauteilla varustettuja saunoja, mutta eihän kukaan kuumalla lauteella ovi istua, joten niille on viritetty aina kaikenlaisia puuralleja tai vastaavia. Tälläkin kertaa lauteilla oli naruilla sidotut puurallit, jotka ei pysyneet paikoillaan ja osa rimoista oli jo irti. Miinuksena tällaiset lauteet syövät saunan ilmatilaa, koska lauteiden alapuolinen tila täytetään. Yleisissä tiloissa tällainen rakenne toimii kohtalaisesti, koska kiukaat on yleensä alimitoitettu ja täyden tilavuuden saunassa voisi kiuas hyytyä ennen aikojaan. Toki ratkaisulla on haettu ennen kaikkea helpompaa siivoamista. Yleisissä saunoissa lauteet on yleensä vaikea pestä kunnolla; puurallit voi heittää lattialle ja surauttaa painepesurilla. Tosin en tiedä irtoaako lika paineella vai painuuko vain syvemmälle puuhun...
Hiki tuli tässäkin saunassa ja se puolsi paikkansa neljän tunnin kuviokellunnan päätteeksi - ja välilläkin.
lauantai 25. kesäkuuta 2016
29. Juhannussavusauna
Sukulaisella ja mökkinaapurilla on parikytä vuotta vanha, vanhoista hirsistä rakennettu savusauna. Saunaa lämmitettiin jo perjantaina, mutta kukaan ei sinne silloin ehtinyt. Lauantaina isäntä lämmitti saunaa vielä lisää ja illalla seitsemän aikaan oli sauna valmiina.
Savusauna on aina savusauna. Toki niitäkin on nähty huonosti lämmitettynä ja silmiä kirvelevin löylyin. Tällä kertaa ei tikkuillut yhtään ja löylyt oli taivaalliset. Kaiken lisäksi kun samana päivänä oli uistimeen tarrannut 10,5 kiloinen hauki, oli sitä hyvä juhlistaa saunalla ja muutamalla oluella.
Sauna on rakennettu 80-luvun säädösten mukaan, melko lähelle rantaa. Pieneltä kuistilta johtaa rantaan kivistä tehdyt askelmat, joita pitkin pääsee rantasaunalle ja sen uimalaiturille. Pihapiirissä on siis kolme saunaa; savusauna, puulla lämpiävä rantasauna ja uudessa päärakennuksessa vielä sähkösauna. Kaikkia, paitsi sähkösaunaa on tullut testattua aiemminkin, mutta tänään ei tehnyt mieli kuin istua savusaunan hämärässä ja muistella hetki aiemmin tapahtunutta taistelua järven kuninkaan, hauen, kanssa.
Savusauna on aina savusauna. Toki niitäkin on nähty huonosti lämmitettynä ja silmiä kirvelevin löylyin. Tällä kertaa ei tikkuillut yhtään ja löylyt oli taivaalliset. Kaiken lisäksi kun samana päivänä oli uistimeen tarrannut 10,5 kiloinen hauki, oli sitä hyvä juhlistaa saunalla ja muutamalla oluella.
Sauna on rakennettu 80-luvun säädösten mukaan, melko lähelle rantaa. Pieneltä kuistilta johtaa rantaan kivistä tehdyt askelmat, joita pitkin pääsee rantasaunalle ja sen uimalaiturille. Pihapiirissä on siis kolme saunaa; savusauna, puulla lämpiävä rantasauna ja uudessa päärakennuksessa vielä sähkösauna. Kaikkia, paitsi sähkösaunaa on tullut testattua aiemminkin, mutta tänään ei tehnyt mieli kuin istua savusaunan hämärässä ja muistella hetki aiemmin tapahtunutta taistelua järven kuninkaan, hauen, kanssa.
torstai 23. kesäkuuta 2016
28. Juhannussauna
Juhannus tuli vietettyä mökillä rennosti. Heti torstai-yönä saapuessa piti tuikata sauna tulille ja vielä 02:30 istuskelin saunan lauteilla. Mökkisauna oli erillinen höylähirsinen rakennus jossa pukuhuone, sauna sekä pieni tupa jossa voi yöpyä.
Kiuas vaihdettiin uuteen jokunen aika sitten ja sen jälkeen löylyt on olleet tiukassa. Kiuas on Kota-merkkinen jossa vesipata ympäröi kivitilaa joka suunnasta. Tästä johtuen kiukaasta ei meinaa saada lämpimäksi oikein millään. Vasta kun täpötäysi vesipata alkaa kiehua, riittää puista irtoavaa lämpöä kiviinkin.
Tästä huolimatta täytyi juhannuksena saunoa aatonaattona yöllä, juhannusaattona alkuillasta sekä vielä sunnuntai aamuna ennen poislähtöä. Lauantaina olikin mahdollisuus savusaunaan, josta seuraavassa blogipostauksessa.
Kiuas vaihdettiin uuteen jokunen aika sitten ja sen jälkeen löylyt on olleet tiukassa. Kiuas on Kota-merkkinen jossa vesipata ympäröi kivitilaa joka suunnasta. Tästä johtuen kiukaasta ei meinaa saada lämpimäksi oikein millään. Vasta kun täpötäysi vesipata alkaa kiehua, riittää puista irtoavaa lämpöä kiviinkin.
Tästä huolimatta täytyi juhannuksena saunoa aatonaattona yöllä, juhannusaattona alkuillasta sekä vielä sunnuntai aamuna ennen poislähtöä. Lauantaina olikin mahdollisuus savusaunaan, josta seuraavassa blogipostauksessa.
sunnuntai 12. kesäkuuta 2016
27. Hinkan saunat, naisten sauna
Kyllä joo :) Tuli käytyä sitten naisten saunassa. Kokemus oli kerrassaan kuumottava.
Lähdin sunnuntai-illan ratoksi (keli oli kesäkuiseksi kylmä 12C) pyörähtämään alueen ainoassa saunassa joka oli auki. Lähdin samalla katsomaan kovien tuulien nostattamia aaltoja, jotka Hinkanrannassa on aina näyttäviä, koska rannasta näkyy Saimaan selkää monta kilometriä.
Saunassa ihmettelin miten mainiot löylyt sähkökiukaasta voikaan saada. Joskus takavuosina joku kaveri kehui Hinkan saunojen löylyjä, mutta vannoutuneena puukiuasmiehenä en uskonut. Muistan vielä lapsuuden uimahallireissut, joilla kiuas hönki infernaalista lämpöä. Nykyään otetaan huomioon herkkähipiäiset ja uimahallin kiukaat on vähän sama asia kuin laittaisi kenkien kuivaimen nurkkaan pöhisemään. Ennen lapset istui alimmalla lauteella, hieman vanhemmat keskimmäisellä ja aikuiset ylhäällä. Nykyään on vain yksi laude ja siinä pitäisi muka viihtyä kaikkien. Jos raha ei tässä maailmassa jakaannu tasaisesti kaikille, miksi löylyjenkään pitäisi olla kaikille kelpaavat?
Saimaa tarjosi mukavan kokoisia aaltoja, oikeasti aika pieniä. Tuuli oli puhaltanut selältä kylmää vettä joten rannassa pystyi mukavasti vilvottelemaan 13 asteisessa vedessä. Muutaman sauna, uinti, jäähdyttely -reissun jälkeen ihmettelin miten kiukaalle sai mättää vettä huomattavan paljon, ilman että tuntui missään. Selvisi että kiukaasta olikin muutama vastus pimeänä. Sulakkeen vaihdolla siitä selvittiin.
Istuin viimeisimpiä löylyjä odotellen, lähempänä kello kahdeksaa, kun paikalle vyöryi Saimaan saunaseuran "Kovat pojat" eli hullut jotka kilpailee löylyhommissa. Olo oli koleassa säässä hieman kylmä ja kun kutsu kävi "hieman löylyttelemään", ajattelin että kaikkea pitää kokeilla - ainakin kerran. Kömmin siis lauteille. Alkuun kiulut täytettiin ja löylynheittäjä alkoi viskoa vettä kiukaalle kaksi kauhallista kerralla. Pienen tasaantumisen jälkeen taas kaksi. Alkuun löylyt oli mukavat ja lämpö nousi tasaisesti. Viereisellä savusaunalla on käsivarret sekä polvien sisäsyrjät tuntuneet ottavan löylyistä kaikkein pahiten itseensä ja niin alkoi nytkin tuntua. Kuuma höyry alkoi tuntua jo hengityksessäkin, joten piti hengittää lyhyesti nenän ja suun kautta, muuten höyry alkoi polttaa kitalakea tai nenää liian ikävästi.
Veden heitto, kaksi kauhallista kerralla, jatkui ja jatkui, kunnes selässä alkoi tuntua niin ikävältä, että tiputtauduin alalauteelle. Muutaman sekunnin jälkeen alkoi muitakin ukkoja toteuttaa samaa. Pari kovinta jäi jatkamaan löylynheittoa vielä varmaan minuutiksi.
Istuimme alhaalla penkillä, koska ei kehdannut avata ovea ja päästää "hyviä" löylyjä ulos. Kun kaikki oli saaneet tarpeekseen, siirryimme kuistille ja hetken jäähdyttelyn jälkeen Saimaaseen. Tuntuipa hyvältä. Koska miesten saunan kiuas oli nyt antanut puolet voimistaan, siirryimme naisten saunaan. Tässä vaiheessa täytyy mainita, että yleinen saunavuoro oli päättynyt jo kahdeksalta joten naisten sauna oli tyhjä.
Hinkan naistensauna eroaa miesten puolesta siinä, että kiuas on yhdellä seinällä, eikä keskellä. Kömmimme taas ylälauteella ja nyt löylynheittäjänä oli toinen henkilö. Taas edettiin samalla kaavalla ja toteutettiin samanlaista "alentumista", jokainen silloin kun siltä tuntui. Siirryimme jälleen vilvoittelemaan. Samalla joku puhui jostain mässäyksestä tms. viimeisellä löylykierroksella. Kuulemma otettaisiin vähän kovemmat löylyt lopuksi. No, kun kerran olin leikkiin lähtenyt, ajattelin katsoa mistä on kyse.
Pitkän jäähdyttelyn jälkeen alkoi jo tulla melkein kylmä ja siirryimme jälleen miesten saunaan. Ehdimme juuri ja juuri lauteille istumaan, kun vettä alkoi lentää kiukaalle kahdelta puolelta saunaa. Ei enää kahta kauhallista kerralla vaan niin paljon kuin kauhoilla ehti sitä kiukaalle viskoa. Voin kertoa että kovin pitkään ei tarvinnut odottaa kun lauteilta sananmukaisesti pudottiin alas.
Saunalla oli eräs Venäläinen heppu, joka oli jäänyt vielä löylyttelemään joko ymmärtämättä että yleinen vuoro päättyi kahdeksalta, tai muuten vain. Hän ei ilmeisesti tajunnut että nyt on tosi kyseessä, koska tuli juuri ennen viimeisiä löylyjä saunaan pesulle. Shampoo päässä heppu ihmetteli hetken kyyristeleviä miehiä lauteilla, ja kohta itsekin sai kyyristellä penkillä kun ukkoja yksitellen valui lauteilta alas. Lämpöä oli niin paljon että lattialla olevalla penkilläkin piti istua pää polvissa. No, seuraavan kerran tietää että sunnuntaisin on kahdeksan jälkeen vähän kovemmat löylyt ;)
Löylykilpailuilla on vähän heikko maine - johtuen tietystä Heinolan kilpailusta ja sen seurauksista. Totuus on - kuten kaikessa urheilussa - se on päästä kiinni. Itsensä voi rikkoa yrittämällä itselleen liian rajuja suorituksia kuten juosta tasoonsa nähden liian pitkään tai liian kovaa. Lauteilta voi lähteä siinä vaiheessa kun tuntee että löylyt ei enää tunnu siltä, miltä niiden pitäisi tuntua.
Joskus lapsena minulla oli aina tapana ottaa loppulöylyt. Ja usein myös välilöylyt. Se tarkoitti sitä, että kaikki muut saivat lähteä ja heitin vettä niin paljon että jouduin poistumaan kyykyssä saunasta. Vanhemmalla iällä, ilmeisesti kunto alkoi olla huonompi, enkä enää nauttinut moisesta. Nyt pääsin taas samoihin fiiliksiin. Nahka punaisena saunalta poistuessa oli olo mitä parhain ja sama fiilis jatkuu nyt jo seuraavana aamuna. Yöllä nukutti paremmin kuin viikkoon minään yönä.
Jälleen yksi erilainen saunakokemus.
Lähdin sunnuntai-illan ratoksi (keli oli kesäkuiseksi kylmä 12C) pyörähtämään alueen ainoassa saunassa joka oli auki. Lähdin samalla katsomaan kovien tuulien nostattamia aaltoja, jotka Hinkanrannassa on aina näyttäviä, koska rannasta näkyy Saimaan selkää monta kilometriä.
Saunassa ihmettelin miten mainiot löylyt sähkökiukaasta voikaan saada. Joskus takavuosina joku kaveri kehui Hinkan saunojen löylyjä, mutta vannoutuneena puukiuasmiehenä en uskonut. Muistan vielä lapsuuden uimahallireissut, joilla kiuas hönki infernaalista lämpöä. Nykyään otetaan huomioon herkkähipiäiset ja uimahallin kiukaat on vähän sama asia kuin laittaisi kenkien kuivaimen nurkkaan pöhisemään. Ennen lapset istui alimmalla lauteella, hieman vanhemmat keskimmäisellä ja aikuiset ylhäällä. Nykyään on vain yksi laude ja siinä pitäisi muka viihtyä kaikkien. Jos raha ei tässä maailmassa jakaannu tasaisesti kaikille, miksi löylyjenkään pitäisi olla kaikille kelpaavat?
Saimaa tarjosi mukavan kokoisia aaltoja, oikeasti aika pieniä. Tuuli oli puhaltanut selältä kylmää vettä joten rannassa pystyi mukavasti vilvottelemaan 13 asteisessa vedessä. Muutaman sauna, uinti, jäähdyttely -reissun jälkeen ihmettelin miten kiukaalle sai mättää vettä huomattavan paljon, ilman että tuntui missään. Selvisi että kiukaasta olikin muutama vastus pimeänä. Sulakkeen vaihdolla siitä selvittiin.
Istuin viimeisimpiä löylyjä odotellen, lähempänä kello kahdeksaa, kun paikalle vyöryi Saimaan saunaseuran "Kovat pojat" eli hullut jotka kilpailee löylyhommissa. Olo oli koleassa säässä hieman kylmä ja kun kutsu kävi "hieman löylyttelemään", ajattelin että kaikkea pitää kokeilla - ainakin kerran. Kömmin siis lauteille. Alkuun kiulut täytettiin ja löylynheittäjä alkoi viskoa vettä kiukaalle kaksi kauhallista kerralla. Pienen tasaantumisen jälkeen taas kaksi. Alkuun löylyt oli mukavat ja lämpö nousi tasaisesti. Viereisellä savusaunalla on käsivarret sekä polvien sisäsyrjät tuntuneet ottavan löylyistä kaikkein pahiten itseensä ja niin alkoi nytkin tuntua. Kuuma höyry alkoi tuntua jo hengityksessäkin, joten piti hengittää lyhyesti nenän ja suun kautta, muuten höyry alkoi polttaa kitalakea tai nenää liian ikävästi.
Veden heitto, kaksi kauhallista kerralla, jatkui ja jatkui, kunnes selässä alkoi tuntua niin ikävältä, että tiputtauduin alalauteelle. Muutaman sekunnin jälkeen alkoi muitakin ukkoja toteuttaa samaa. Pari kovinta jäi jatkamaan löylynheittoa vielä varmaan minuutiksi.
Istuimme alhaalla penkillä, koska ei kehdannut avata ovea ja päästää "hyviä" löylyjä ulos. Kun kaikki oli saaneet tarpeekseen, siirryimme kuistille ja hetken jäähdyttelyn jälkeen Saimaaseen. Tuntuipa hyvältä. Koska miesten saunan kiuas oli nyt antanut puolet voimistaan, siirryimme naisten saunaan. Tässä vaiheessa täytyy mainita, että yleinen saunavuoro oli päättynyt jo kahdeksalta joten naisten sauna oli tyhjä.
Hinkan naistensauna eroaa miesten puolesta siinä, että kiuas on yhdellä seinällä, eikä keskellä. Kömmimme taas ylälauteella ja nyt löylynheittäjänä oli toinen henkilö. Taas edettiin samalla kaavalla ja toteutettiin samanlaista "alentumista", jokainen silloin kun siltä tuntui. Siirryimme jälleen vilvoittelemaan. Samalla joku puhui jostain mässäyksestä tms. viimeisellä löylykierroksella. Kuulemma otettaisiin vähän kovemmat löylyt lopuksi. No, kun kerran olin leikkiin lähtenyt, ajattelin katsoa mistä on kyse.
Pitkän jäähdyttelyn jälkeen alkoi jo tulla melkein kylmä ja siirryimme jälleen miesten saunaan. Ehdimme juuri ja juuri lauteille istumaan, kun vettä alkoi lentää kiukaalle kahdelta puolelta saunaa. Ei enää kahta kauhallista kerralla vaan niin paljon kuin kauhoilla ehti sitä kiukaalle viskoa. Voin kertoa että kovin pitkään ei tarvinnut odottaa kun lauteilta sananmukaisesti pudottiin alas.
Saunalla oli eräs Venäläinen heppu, joka oli jäänyt vielä löylyttelemään joko ymmärtämättä että yleinen vuoro päättyi kahdeksalta, tai muuten vain. Hän ei ilmeisesti tajunnut että nyt on tosi kyseessä, koska tuli juuri ennen viimeisiä löylyjä saunaan pesulle. Shampoo päässä heppu ihmetteli hetken kyyristeleviä miehiä lauteilla, ja kohta itsekin sai kyyristellä penkillä kun ukkoja yksitellen valui lauteilta alas. Lämpöä oli niin paljon että lattialla olevalla penkilläkin piti istua pää polvissa. No, seuraavan kerran tietää että sunnuntaisin on kahdeksan jälkeen vähän kovemmat löylyt ;)
Löylykilpailuilla on vähän heikko maine - johtuen tietystä Heinolan kilpailusta ja sen seurauksista. Totuus on - kuten kaikessa urheilussa - se on päästä kiinni. Itsensä voi rikkoa yrittämällä itselleen liian rajuja suorituksia kuten juosta tasoonsa nähden liian pitkään tai liian kovaa. Lauteilta voi lähteä siinä vaiheessa kun tuntee että löylyt ei enää tunnu siltä, miltä niiden pitäisi tuntua.
Joskus lapsena minulla oli aina tapana ottaa loppulöylyt. Ja usein myös välilöylyt. Se tarkoitti sitä, että kaikki muut saivat lähteä ja heitin vettä niin paljon että jouduin poistumaan kyykyssä saunasta. Vanhemmalla iällä, ilmeisesti kunto alkoi olla huonompi, enkä enää nauttinut moisesta. Nyt pääsin taas samoihin fiiliksiin. Nahka punaisena saunalta poistuessa oli olo mitä parhain ja sama fiilis jatkuu nyt jo seuraavana aamuna. Yöllä nukutti paremmin kuin viikkoon minään yönä.
Jälleen yksi erilainen saunakokemus.
sunnuntai 1. toukokuuta 2016
26. Hinkan saunat. Pääsauna.
Hinkan saunoissa ei tullut käytyä Ellin aikoihin, eikä muutenkaan - kunnes nyt. 1.5. eli vappupäivänä avasi Turkian Jussi saunansa talviunilta - ja koska saunatkin oli remontoitu, piti lähteä katsomaan mistä kyse.
Moni on kehunut sähkökiukailla varustettujen saunojen löylyjä. Itse aina epäillyt.
Saunalle mennessä maksetaan lippu punaiseen tupaan - josta saa myös virvokkeita sekä makkaraa grillattavaksi. Saunalla ei suosita omia eväitä - koska nuotio kuitenkin lämmitetään "firman" puilla ja niistä olisi saunan ylläpitäjänkin kiva saada pikkuisen vaivanpalkkaa.
Rannalla on saunoja useampiakin; pieni itse lämmitettävä, isompi vuokrattava ja vielä isommat saunat miehille ja naisille. Miesten ja naisten vuorot on samaan aikaan. Saunoissa on tapana käyttää uima-asua myös löylyissä - ilmeisesti nopeuttamaan siirtymistä Saimaan syleilyyn.
Löylyt oli hyvät. Kiuas oli remontissa siirretty seinän vierestä keskelle ja lauteet kiertävät sitä. Löyly levisi joka puolelle tasaisesti. Kiukaat on lämmitetty tarpeeksi kuumiksi ja lämpöä lähtee - kun vaan heittää vettä.
Saimaassa oli lämpöä 7 astetta. Sopivasti viilentymiseen.
Lähempänä puolta kahdeksaa, alkoi saunalle valua Saimaan saunaseuran löylykilpailijoita kuukausittaiseen mittelöönsä. Vai saunovatko jopa viikoittain kilpaa. Siirryin suosiolla sivummalle - tällä kertaa ei huvittanut kärsiä löylyissä yhtään.
Moni on kehunut sähkökiukailla varustettujen saunojen löylyjä. Itse aina epäillyt.
Saunalle mennessä maksetaan lippu punaiseen tupaan - josta saa myös virvokkeita sekä makkaraa grillattavaksi. Saunalla ei suosita omia eväitä - koska nuotio kuitenkin lämmitetään "firman" puilla ja niistä olisi saunan ylläpitäjänkin kiva saada pikkuisen vaivanpalkkaa.
Rannalla on saunoja useampiakin; pieni itse lämmitettävä, isompi vuokrattava ja vielä isommat saunat miehille ja naisille. Miesten ja naisten vuorot on samaan aikaan. Saunoissa on tapana käyttää uima-asua myös löylyissä - ilmeisesti nopeuttamaan siirtymistä Saimaan syleilyyn.
Löylyt oli hyvät. Kiuas oli remontissa siirretty seinän vierestä keskelle ja lauteet kiertävät sitä. Löyly levisi joka puolelle tasaisesti. Kiukaat on lämmitetty tarpeeksi kuumiksi ja lämpöä lähtee - kun vaan heittää vettä.
Saimaassa oli lämpöä 7 astetta. Sopivasti viilentymiseen.
Lähempänä puolta kahdeksaa, alkoi saunalle valua Saimaan saunaseuran löylykilpailijoita kuukausittaiseen mittelöönsä. Vai saunovatko jopa viikoittain kilpaa. Siirryin suosiolla sivummalle - tällä kertaa ei huvittanut kärsiä löylyissä yhtään.
lauantai 30. huhtikuuta 2016
25. Holiday club Saimaa kattosauna
Holiday club Saimaa mainosti pitkään että heillä on savusauna. Kävin ko. kylpylässä muutamia kertoja vuosien varrella, eikä ikinä löytynyt sitä savusaunaa.
Rakennuksen katolla on kyllä hirsistä tehty sauna, mutta savua sinne saisi vain polttamalla koko roskan.
Muutama vuosi sitten tuo kattosauna oli ilman löylykiulua ja kauhaa - kuten lähes kaikki muutkin saunat. Oli haettu jonkinlaista keskieurooppalaista meininkiä - jossa saunassa istutaan haaleassa lämmössä eikä heitetä vettä. Hain tällöin hangesta lunta ja viskoin kiukaalle.
Nyt on tultu järkiinsä ja kaikista saunoista löytyi vedenheittovälineet. Katon hirsisauna oli mukavan hämyinen, yllättävän kuuma ja rauhallinen. Katolla olevasta saunasta kun ei juuri kukaan vapun juhlijoista tiennyt. Kiulullisen heittämällä sai ihan kovatkin löylyt.
Löylyt oli sen verran hyvät, että katolle piti kiivetä portaita pitkin kolmesti. Onneksi alhaalta pystyi ottamaan matkaan renkaan, jemmaamaan sen saunan taakse ja pois lähtiessä laskemaan alas pitkin putkitunnelia :)
Rakennuksen katolla on kyllä hirsistä tehty sauna, mutta savua sinne saisi vain polttamalla koko roskan.
Muutama vuosi sitten tuo kattosauna oli ilman löylykiulua ja kauhaa - kuten lähes kaikki muutkin saunat. Oli haettu jonkinlaista keskieurooppalaista meininkiä - jossa saunassa istutaan haaleassa lämmössä eikä heitetä vettä. Hain tällöin hangesta lunta ja viskoin kiukaalle.
Nyt on tultu järkiinsä ja kaikista saunoista löytyi vedenheittovälineet. Katon hirsisauna oli mukavan hämyinen, yllättävän kuuma ja rauhallinen. Katolla olevasta saunasta kun ei juuri kukaan vapun juhlijoista tiennyt. Kiulullisen heittämällä sai ihan kovatkin löylyt.
Löylyt oli sen verran hyvät, että katolle piti kiivetä portaita pitkin kolmesti. Onneksi alhaalta pystyi ottamaan matkaan renkaan, jemmaamaan sen saunan taakse ja pois lähtiessä laskemaan alas pitkin putkitunnelia :)
24. Holiday club Saimaa yleinen sauna
Holiday Club Saimaalta saisi kerättyä blogiin 7 saunaa - jos saunaksi kelpuuttaisi minkä tahansa höyrykopin. Haalean lämpimää, televisiolla varustettua, lasten saunaa nyt ei ehkä kuitenkaan.
Tällä kertaa ei tullut mentyä lisämaksulliselle saunaosastolle vaan oli tyytyminen perusmaksuun sisältyviin saunoihin. Pitänee käydä nuo saunamaailman pari "hyväksyttävää" saunaa testaamassa joskus paremmalla ajalla. Suolasauna ja höyrysauna taitaa jäädä silti merkkaamatta blogiin - koska niissä ei voi heittää vettä sihisevään kivikasaan.
Kun HC-Saimaa avattiin, oli miesten suihkuosaston sauna todella kuuma. Lattia poltti jalkoja. Nykyään ei polta - eikä polta löylytkään.
Kiukaat on oudot; peltilaatikko jossa vastukset ja niiden päällä erillinen pieni laatikko, jossa kivet. Suomalaisessa kiukaassa kivet pudotellaan vastusten sekaan. Näissä kivet oli vastusten yläpuolella. Sillä seurauksella että kiviä on vähän ja niistä on puristettu löyly ulos hyvin nopeasti.
Niin myös tällä kertaa. Uimaan mennessä otin kevyet löylyt ja uinnin jälkeen heittelin sujuvasti ämpärillisen vettä - eikä yksikään kanssasaunoja lähtenyt löylyn takia ulos. Jälkeenpäin eräs jopa kiitti hyvistä löylyistä.
Tällä kertaa ei tullut mentyä lisämaksulliselle saunaosastolle vaan oli tyytyminen perusmaksuun sisältyviin saunoihin. Pitänee käydä nuo saunamaailman pari "hyväksyttävää" saunaa testaamassa joskus paremmalla ajalla. Suolasauna ja höyrysauna taitaa jäädä silti merkkaamatta blogiin - koska niissä ei voi heittää vettä sihisevään kivikasaan.
Kun HC-Saimaa avattiin, oli miesten suihkuosaston sauna todella kuuma. Lattia poltti jalkoja. Nykyään ei polta - eikä polta löylytkään.
Kiukaat on oudot; peltilaatikko jossa vastukset ja niiden päällä erillinen pieni laatikko, jossa kivet. Suomalaisessa kiukaassa kivet pudotellaan vastusten sekaan. Näissä kivet oli vastusten yläpuolella. Sillä seurauksella että kiviä on vähän ja niistä on puristettu löyly ulos hyvin nopeasti.
Niin myös tällä kertaa. Uimaan mennessä otin kevyet löylyt ja uinnin jälkeen heittelin sujuvasti ämpärillisen vettä - eikä yksikään kanssasaunoja lähtenyt löylyn takia ulos. Jälkeenpäin eräs jopa kiitti hyvistä löylyistä.
sunnuntai 27. maaliskuuta 2016
23. Turun Caribia-kylpylä
Turkuun oli avattu pääsiäiseksi Super Park-niminen seikkailupuisto jossa kävimme heittämässä trampoliinilla muutamat voltit. Neljän tunnin aktiivisuuden jälkeen oli hyvä siirtyä kylpylän puolelle chillailemaan. Caribiasta löytyy perinteinen höyrykaappi sekä yllättävän hyvä pyöreä sauna.
Pyöreä sauna on pyörä ja sen keskellä on lähes neljä metriä pitkä sähkökiuas. Ylhäältä katsottuna sauna näyttäisi ehkä - kirkkoveneeltä ilman airoja. Saunan erikoisuus on ikkunat joista näkee allasosastolle. Tosin ne oli niin huurussa että oli kivempi keskittyä itse asiaan - kuin tirkistellä altaalla keimailevia naisia.
Saunassa oli jo valmiiksi hyvä lämpö ja löylyä minikauhalla noin 20 kertaa heittäessä, sai aikaan ihan miellyttävän lämpöisen kunnon löylynkin. Vettä viskoessa ja ranteen kipeytyessä, tuli mieleen pitäisikö kaataa vettä suoraan ämpäristä, mutta maltoin mieleni ja keskityin osumaan vedellä aina kuivaan kohtaan isoa kiuasta.
Kylpylässä olisi viihtynyt vielä pitempäänkin, mutta lopulta ikävät ihmiset kuuluttivat paikan menevän kiinni ja siksi altaalta piti poistua.
Pyöreä sauna on pyörä ja sen keskellä on lähes neljä metriä pitkä sähkökiuas. Ylhäältä katsottuna sauna näyttäisi ehkä - kirkkoveneeltä ilman airoja. Saunan erikoisuus on ikkunat joista näkee allasosastolle. Tosin ne oli niin huurussa että oli kivempi keskittyä itse asiaan - kuin tirkistellä altaalla keimailevia naisia.
Saunassa oli jo valmiiksi hyvä lämpö ja löylyä minikauhalla noin 20 kertaa heittäessä, sai aikaan ihan miellyttävän lämpöisen kunnon löylynkin. Vettä viskoessa ja ranteen kipeytyessä, tuli mieleen pitäisikö kaataa vettä suoraan ämpäristä, mutta maltoin mieleni ja keskityin osumaan vedellä aina kuivaan kohtaan isoa kiuasta.
Kylpylässä olisi viihtynyt vielä pitempäänkin, mutta lopulta ikävät ihmiset kuuluttivat paikan menevän kiinni ja siksi altaalta piti poistua.
lauantai 26. maaliskuuta 2016
22. Kellarisauna Turun puutaloalueella
Sukulaisten asunto sijaitsi keskusten vieressä sijaitsevalla puutaloalueella. Talot oli rakennettu 1900 -luvun alussa ja oli ulkoasultaan suojeltuja. Sisätilat oli kuitenkin lähes jokaisessa asunnossa päivitetty tähän päivään. Tähän asuntoon oli rakennettu kellariin pesutilat ja myös sauna.
Saunan kiuas oli iso Helo tai joku vastaava. Kivimäärä näytti suurelle ja varmaan sen vuoksi kiukaasta lähti yllättävän hyvät löylyt sähkökiukaaksi.
Edellisen päivän saunominen tuntui vielä sen verran että jätin tämän kellarisaunan noin tunnin saunomisen päätteeksi.
Saunan kiuas oli iso Helo tai joku vastaava. Kivimäärä näytti suurelle ja varmaan sen vuoksi kiukaasta lähti yllättävän hyvät löylyt sähkökiukaaksi.
Edellisen päivän saunominen tuntui vielä sen verran että jätin tämän kellarisaunan noin tunnin saunomisen päätteeksi.
perjantai 25. maaliskuuta 2016
21. Turun avantouimareiden sauna
Pääsiäisvisiitti Turun seudulle piti olla täynnä saunoja, mutta ennalta suunniteltu menikin mönkään. Pääsiäisen aikaan olisi päässyt Rymättylän Herrankukkaron maaiman suurimpaan maasavusaunaan, mutta koska saavuimme Suomen entiseen pääkaupunkiin junalla, eliminoi kulkemisongelmat liikkumisen lähiseuduilla. Julkiset liikennevälineet on käteviä, mutta toisaalta äärettömän rajoittavia. Onneksi tuo Herrankukkaron saunamaailma on tullut testattua jo pariinkin otteeseen.
Koska Rymättylä eliminoitui pois, etsin Turusta yleistä saunaa ja sellainen löytyikin; Forum sauna
Aukioloajatkin natsasi. Mutta miten ollakaan; saunan ainut viikottainen aukiolopäivä, perjantai, oli pitkäperjantain johdosta siirretty torstaiksi.
Torstaina junassa googlettelin vielä vaihtoehtoja ja sitten natsasi; Turun avantouimareiden sauna on auki JOKA PÄIVÄ. Kuulosti hyvälle.
Taas törmättiin kuljetusongelmaan, kun sukulaisille sattui perjantai illaksi lätkätreenit ja he tarvitsivat autoa. Mittasin matkaksi kohteeseen 4km ja sain lainattua fillarin joten olin vihdoin vapaa kuljetusrajotteista. Ehkä bussikin olisi kulkenut, mutta niiden aikataulujen selvittely,yms. tuntui vaativammalle kuin napata fillari alle ja tutustua samalla Turun kaupunkiin.
Ensimmäinen haaste oli löytää automaatti. Sauna maksoi 5€ seuraan kuulumattomilta. Älypuhelimen avulla löytyi Otto-piste ja sain toimintatonnin, öh... kaksikymppisen, nostettua. Perillä selvisi että myös korttimaksu olikin mahdollista.
Lähestyin saunaa ydinkeskustasta ja jouduin pysähtymään usein katsomaan navigaattorista olinko sittenkään menossa oikeaan suuntaan. Lumet oli jo kaikki sulaneet, mutta silti mereltä puhalsi hyvin kylmä jäätävä tuuli. Olin pukeutunut aivan liian kevyesti ja palelin.
Vihdoin, monen monen suuren YLÄmäen jälkeen laskettelin tunneliin ja hiekkarannasta päättelin olevani lähellä määränpäätä. Pienen puistokadun jälkeen olin korkean rakennuksen seinustalla. Uimareita käveli saunalle ja pois runsaasti. Pohdinkin, mahtuukohan saunaan lainkaan.
Kassalla selvisi tuo korttimaksu mahdollisuus, sekä mistä pääsee pukuhuoneisiin ja mistä avantoon. Saunasta ei ollut puhetta. Tässä vaiheessa pohdinkin, olikohan rakennuksessa sittenkään saunaa. Pukuhuoneessa oli muutama mies ja tervehdin heitä. Olin saanut kassalta avaimen, jota vastaava peltikaappi löytyi seinustalta. Vaihdoin vaatteet ripeästi - tai siis otin ne pois - ja painuin suihkuun. Muut eivät näyttäneet välittävän suihkusta vaan menivät suoraan ulos. Ajattelin heidän käyvän avannossa heti aluksi ja vasta sitten saunaan.
Suihkutilat oli yhtä kuin kolme suihkua pukuhuoneen päädyssä. Vieressä oli ovi josta pääsi - vessaan. Saunaan vievää ovea ei löytynyt mistään, joten puin simmarit ja lähdin ulos tutkimaan.
Sauna on rakennettu usean metrin korkean graniittipaaseista rakennetun kivijalan päälle. Ilmeisesti on varauduttu merenpinnan tulevaan nousuun (kts. kasvihuoneilmiö). Koko rakennuksen pituuden vievältä terassilta pääsi laskeutumaan laiturille jonka päädystä pääsikin saunaan - ja millaiseen. Sauna oli valtava ja täynnä ihmisiä. Keskellä oli pari kiuasta upotettuna lattiaan ja joiden päällä hirvittävä määrä putkia ristiin rastiin. Lauteet oli sivuilla laatoitettuja jättiläisen portaita ja päädyssä oli samanlaiset toteutettuna puusta. Istumakorkeuksia löytyi kolme. Kömmin tyhjään väliin ylimmälle lauteelle.
Lämmössä istuessa ehti tutkia hieman miten saunassa toimitaan. Eniten kiinnostusta herätti kiuas. Kukaan ei heittänyt löylyä, vaan sitä roiskui kiukaalle automaattisesti muutaman kymmenen sekunnin välein. Lämpöä saunassa oli 71 astetta ja kosteusprosentti hyvin suuri. Sauna vaikutti kuin suurelta höyrysaunalta ja hetken jo pelkäsin että olinkin höyrykaapissa - joista ei saanut tähän blogiin merkintää. Pelko hälveni kun huomasin jossain vaiheessa löylyä lentävän kiukaalle paljon useammin kuin normaalisti. Huomasin että takaseiniin, ylimmille lauteille, oli sinne tänne kylvetty mustia puolipallon muotoisia painikkeita, joista sai lähetettyä kiukaalle ylimääräisen lastin vettä. Edelleen vesi valui kiukaalle monimutkaisen putkihässäkän kautta.
Lauteilla istuessa ehti pohtia putkien tarkoitusta ja päädyin ratkaisuun että kiukaan hormiputket menee katon sisään rakennettujen vesisäiliöiden läpi. Kiukaiden välistä nousee säiliöihin ilmeisesti täyttöputket ja alas laskeutuu toiset, joista vesi välitetään kiukaalle. Jollain tapaa täytetään osa putkista ja joko automaatti tai painike laukaisee magneettiventtiilin, joka päästäää lastin vettä valumaan omalla painollaan kiukaalle.
Kiukaat vaikutti sähkökiukaille, mutta niiden keskeltä nousevat putket ja humina paljasti lämmönlähteen joksikin muuksi. Kaasuarvelu vaihtui öljyyn kun näkö ja kuuloaistin lisäksi otin käyttöön hajuaistin. Saunassa oli helppo haistella; lämpö ei missään vaiheessa noussut niin kovaksi, että olisi ollut vaikea hengittää.
Saunasta poistuttiin yhdestä kulmasta pitkälle laiturille, joka oli päällystetty turkkipellillä. Loistava keksintö varmistaa ettei lämmitysmatot tuhoudu lunta ja jäätä poistaessa. En saanut selville oliko lämmitys sähköllä vai jopa vesikiertoinen. Laiturin päädystä löytyi viidet eri portaat veteen ja pumput kierrättivät vettä, estäen avannon jäätymisen. Tosin nyt järvi/meri näytti jo lähes kokonaan sulaneelta. Keskellä selkää oli vielä yhtenäistä jäätä. Laskeuduin veteen - joka näytti samalta kuin meillä keväällä peltojen välissä virtaavassa valtaojassa. Vesi oli aivan vihreää ja sameaa. Samalla muistin että Aurajokihan on kuuluisa sameasta ja savisesta vedestään. Sieltähän tämäkin vesi valui.
Kävin parin-kolmen tunnin aikana uimassa useita kertoja, jäähdyttelin rannalle kannetuilla penkeillä ja lämmittelin saunassa. Sauna oli makuuni hieman liian kylmä, mutta kyllä sielläkin tarpeeksi istuessa tuli olo että kaipaa takaisin avantoon. Saunaan tullessa oli fiksu keksintö; rintakehän korkeudelle sijoitettu juomapiste. Kun juomapiste oli saunaaan tultaessa, tuli muistettua juoda tarpeeksi vettä.
Koska Rymättylä eliminoitui pois, etsin Turusta yleistä saunaa ja sellainen löytyikin; Forum sauna
Aukioloajatkin natsasi. Mutta miten ollakaan; saunan ainut viikottainen aukiolopäivä, perjantai, oli pitkäperjantain johdosta siirretty torstaiksi.
Torstaina junassa googlettelin vielä vaihtoehtoja ja sitten natsasi; Turun avantouimareiden sauna on auki JOKA PÄIVÄ. Kuulosti hyvälle.
Taas törmättiin kuljetusongelmaan, kun sukulaisille sattui perjantai illaksi lätkätreenit ja he tarvitsivat autoa. Mittasin matkaksi kohteeseen 4km ja sain lainattua fillarin joten olin vihdoin vapaa kuljetusrajotteista. Ehkä bussikin olisi kulkenut, mutta niiden aikataulujen selvittely,yms. tuntui vaativammalle kuin napata fillari alle ja tutustua samalla Turun kaupunkiin.
Ensimmäinen haaste oli löytää automaatti. Sauna maksoi 5€ seuraan kuulumattomilta. Älypuhelimen avulla löytyi Otto-piste ja sain toimintatonnin, öh... kaksikymppisen, nostettua. Perillä selvisi että myös korttimaksu olikin mahdollista.
Lähestyin saunaa ydinkeskustasta ja jouduin pysähtymään usein katsomaan navigaattorista olinko sittenkään menossa oikeaan suuntaan. Lumet oli jo kaikki sulaneet, mutta silti mereltä puhalsi hyvin kylmä jäätävä tuuli. Olin pukeutunut aivan liian kevyesti ja palelin.
Vihdoin, monen monen suuren YLÄmäen jälkeen laskettelin tunneliin ja hiekkarannasta päättelin olevani lähellä määränpäätä. Pienen puistokadun jälkeen olin korkean rakennuksen seinustalla. Uimareita käveli saunalle ja pois runsaasti. Pohdinkin, mahtuukohan saunaan lainkaan.
Kassalla selvisi tuo korttimaksu mahdollisuus, sekä mistä pääsee pukuhuoneisiin ja mistä avantoon. Saunasta ei ollut puhetta. Tässä vaiheessa pohdinkin, olikohan rakennuksessa sittenkään saunaa. Pukuhuoneessa oli muutama mies ja tervehdin heitä. Olin saanut kassalta avaimen, jota vastaava peltikaappi löytyi seinustalta. Vaihdoin vaatteet ripeästi - tai siis otin ne pois - ja painuin suihkuun. Muut eivät näyttäneet välittävän suihkusta vaan menivät suoraan ulos. Ajattelin heidän käyvän avannossa heti aluksi ja vasta sitten saunaan.
Suihkutilat oli yhtä kuin kolme suihkua pukuhuoneen päädyssä. Vieressä oli ovi josta pääsi - vessaan. Saunaan vievää ovea ei löytynyt mistään, joten puin simmarit ja lähdin ulos tutkimaan.
Sauna on rakennettu usean metrin korkean graniittipaaseista rakennetun kivijalan päälle. Ilmeisesti on varauduttu merenpinnan tulevaan nousuun (kts. kasvihuoneilmiö). Koko rakennuksen pituuden vievältä terassilta pääsi laskeutumaan laiturille jonka päädystä pääsikin saunaan - ja millaiseen. Sauna oli valtava ja täynnä ihmisiä. Keskellä oli pari kiuasta upotettuna lattiaan ja joiden päällä hirvittävä määrä putkia ristiin rastiin. Lauteet oli sivuilla laatoitettuja jättiläisen portaita ja päädyssä oli samanlaiset toteutettuna puusta. Istumakorkeuksia löytyi kolme. Kömmin tyhjään väliin ylimmälle lauteelle.
Lämmössä istuessa ehti tutkia hieman miten saunassa toimitaan. Eniten kiinnostusta herätti kiuas. Kukaan ei heittänyt löylyä, vaan sitä roiskui kiukaalle automaattisesti muutaman kymmenen sekunnin välein. Lämpöä saunassa oli 71 astetta ja kosteusprosentti hyvin suuri. Sauna vaikutti kuin suurelta höyrysaunalta ja hetken jo pelkäsin että olinkin höyrykaapissa - joista ei saanut tähän blogiin merkintää. Pelko hälveni kun huomasin jossain vaiheessa löylyä lentävän kiukaalle paljon useammin kuin normaalisti. Huomasin että takaseiniin, ylimmille lauteille, oli sinne tänne kylvetty mustia puolipallon muotoisia painikkeita, joista sai lähetettyä kiukaalle ylimääräisen lastin vettä. Edelleen vesi valui kiukaalle monimutkaisen putkihässäkän kautta.
Lauteilla istuessa ehti pohtia putkien tarkoitusta ja päädyin ratkaisuun että kiukaan hormiputket menee katon sisään rakennettujen vesisäiliöiden läpi. Kiukaiden välistä nousee säiliöihin ilmeisesti täyttöputket ja alas laskeutuu toiset, joista vesi välitetään kiukaalle. Jollain tapaa täytetään osa putkista ja joko automaatti tai painike laukaisee magneettiventtiilin, joka päästäää lastin vettä valumaan omalla painollaan kiukaalle.
Kiukaat vaikutti sähkökiukaille, mutta niiden keskeltä nousevat putket ja humina paljasti lämmönlähteen joksikin muuksi. Kaasuarvelu vaihtui öljyyn kun näkö ja kuuloaistin lisäksi otin käyttöön hajuaistin. Saunassa oli helppo haistella; lämpö ei missään vaiheessa noussut niin kovaksi, että olisi ollut vaikea hengittää.
Saunasta poistuttiin yhdestä kulmasta pitkälle laiturille, joka oli päällystetty turkkipellillä. Loistava keksintö varmistaa ettei lämmitysmatot tuhoudu lunta ja jäätä poistaessa. En saanut selville oliko lämmitys sähköllä vai jopa vesikiertoinen. Laiturin päädystä löytyi viidet eri portaat veteen ja pumput kierrättivät vettä, estäen avannon jäätymisen. Tosin nyt järvi/meri näytti jo lähes kokonaan sulaneelta. Keskellä selkää oli vielä yhtenäistä jäätä. Laskeuduin veteen - joka näytti samalta kuin meillä keväällä peltojen välissä virtaavassa valtaojassa. Vesi oli aivan vihreää ja sameaa. Samalla muistin että Aurajokihan on kuuluisa sameasta ja savisesta vedestään. Sieltähän tämäkin vesi valui.
Kävin parin-kolmen tunnin aikana uimassa useita kertoja, jäähdyttelin rannalle kannetuilla penkeillä ja lämmittelin saunassa. Sauna oli makuuni hieman liian kylmä, mutta kyllä sielläkin tarpeeksi istuessa tuli olo että kaipaa takaisin avantoon. Saunaan tullessa oli fiksu keksintö; rintakehän korkeudelle sijoitettu juomapiste. Kun juomapiste oli saunaaan tultaessa, tuli muistettua juoda tarpeeksi vettä.
Erikoisuutena saunavuoro oli ns. "Hiljainen sauna". Oli mukava istua hiljaisuudessa, kuunnellen pelkästään kiukaan sihinää ja kohinaa. Käytännön soisi leviävän muihinkin yleisösaunoihin. Joskus on kiva keskustella lauteilla kaikenlaista, joskus voisi ihmiset istua hiljaa ja vain nauttia lämmöstä.
Lopuksi pesin Aurajoen saven iholta suihkussa ja lähdin fillaroimaan takaisin keskustaan. Onneksi illaksi oli tuuli tyyntynyt ja paluumatka sujui mukavan lämpimissä merkeissä.
Lopuksi pesin Aurajoen saven iholta suihkussa ja lähdin fillaroimaan takaisin keskustaan. Onneksi illaksi oli tuuli tyyntynyt ja paluumatka sujui mukavan lämpimissä merkeissä.
maanantai 14. maaliskuuta 2016
Helsinki Sauna Day
Mikä menetetty mahdollisuus :( Luin tapahtumasta http://www.helsinkisaunaday.fi/ perjantain hesarista. Ja lauantaina olisi pitänyt olla jo pääkaupunkiseudulla. Hiukan pitemmällä varoitusajalla, olisin ehtinyt järjestellä muut menot.
Syksyllä pitää osallistua ko. tapahtumaan ehdottomasti. Sadan saunan blogiin ne ei enää mahdu, mutta mieleenpainuviin saunakokemuksiin kyllä.
Syksyllä pitää osallistua ko. tapahtumaan ehdottomasti. Sadan saunan blogiin ne ei enää mahdu, mutta mieleenpainuviin saunakokemuksiin kyllä.
maanantai 7. maaliskuuta 2016
Uusia saunoja on tullut kerättyä luvattoman laiskasti. Saunassa toki on tullut käytyä vähintään 2 kertaa viikossa, joskus viisikin, mutta uudet saunat loistavat poissaolollaan. Kohta aloitetaan loppukiri ;)
Odotellessa on hyvä muistella hieman saunoista, joissa on tullut elämän aikana käytyä.
Vanhimmat muistot ovat äitini kotipaikalta, jossa hyttysiä riitti ja riittää ilmeisesti edelleenkin. Pihalla poltettiin aina tulta ja välillä käytiin heittämässä tuleen tuoreita koivunoksia, jotta saatiin lisää hyttystenkarkoitus savua.
Vanhan maatilan pihalla tuli temmellettyä monina kesinä ja iltaisin aina saunaan. Sauna sijaitsi tontin takareunalla. Ovesta astuessa oli vastassa kapea pukuhuone, jonka penkeille ja naulakoihin sai jätettyä vaatteensa. Saunaan astuttiin suoraan korkean kynnyksen yli. Betonilattialla oli puusta tehdyt rallit ja sopivat kaadot, jotta lattialle tippuva pesuvesi valuisi uraan, jota pitkin takaseinän kolosta ulos. Joskus kolosta tuli sisään hiiri, joka kaipasi myös lämpöä ja kenties vähän löylyäkin. Pesuvesi pumpattiin kaivosta käsipumpulla. Uimassakin saattoi käydä, mutta joen rantaan oli useampi sata metriä ja runsaasta itikoiden määrästä johtuen, uimareissut jätettiin yleensä minimiin. Joen ranta sitäpaitsi oli jyrkkä ja pienille lapsille sopimaton.
Varhaisiin lapsuusmuistoihin kuuluu myös Lappeenrannan uimahallin sauna, pitkulainen huone, jonka kaksi isoa sähkökiuasta tuotti oikein kunnon lämpöä. Paneloidut seinät tummuivat yleensä vuodessa kuumuudesta johtuen. Lattia oli paljaan jalan alla yleensä niin kuuma että piti kipristellä varpaita. Lauteille ei kärsinyt istua, ilman että heitti kylmää vettä alle. Seiniin oli upotettu peltiset syvennykset, joissa oli pari kellertävää valaisinta. Välillä vanhat papat innostuivat heittämään löylyä ja ne, kenelle se ei käynyt, laskeutuivat istumaan alemmalle lauteella.
Toista on nykyään, saunassa on mieto lämpö ja löylyä heitellään kiukaalle varovasti, ettei vaan kukaan pahoita mieltään. Jos innostuu ottamaan vähän kovemmat löylyt, kukaan aikuisista ei kehtaa istua alemmalle lauteelle, vaan lähtee kokonaan pois. No, omapa on valintansa.
Hienoja saunamuistoja on saunat keskellä pimeyttä. Nuorison vaellusleirin päivien päätteeksi päästiin aina rantasaunalle Kopravaaran Koli Freetime-leirikeskuksessa. Sauna on aina parasta, kun on päivän suorittanut jotain liikunnallista. Keskellä hiljaisuutta, pienessä pakkasessa, tähtitaivaan alla, on mahtava vilvoitella saunomisen lomassa. Samassa paikassa tuli myöhemmin käytyä hiihtoleirillä ja saunottua tuli jälleen pitkän kaavan kautta.
Sortavalaan mentiin aikoinaan pyöräilemään. Etsimme auton kanssa sopivaa telttaleiripaikkaa ja löysimmekin sellaisen läheisestä saaresta, jonne pääsi ponttonisiltaa pitkin. Fillarointia tuli loppupeleissä melko vähän, koska keli oli hyvin sateinen. Ajoimme leiripaikallemme aina ohi talosta, jonka pihalla oli sauna. Hetken mielijohteesta pysähdyimme ja kysyimme lämmittäisikö talonväki meille saunan. Illalla saunoimme Venäläisessä saunassa. Kiuas oli kuin hornankattila ja lämpöä riitti.
Korsusaunassa on tullut saunottua useaankin kertaan. Kerran varasin meille Lusikkovuoren korsun jouluksi. Oli hieno viettää korsussa pari yötä. Saunassa ongelmaksi tuli ponneton lämpö, koska sauna sijaitsi maan alla ja lämmittäessä oli alkulämpö pakkasen puolella. Kylmä maa veti kaiken lämmön, mitä kiukaasta sai irti yllytettyä.
Nyt, kun oikein käy miettimään, on tullut saunottua aika monessa eri saunassa. Aloitin listaamaan niitä tuohon alle, mutta totesin urakan toivottomaksi. Niitä on nimittäin satoja.
Odotellessa on hyvä muistella hieman saunoista, joissa on tullut elämän aikana käytyä.
Vanhimmat muistot ovat äitini kotipaikalta, jossa hyttysiä riitti ja riittää ilmeisesti edelleenkin. Pihalla poltettiin aina tulta ja välillä käytiin heittämässä tuleen tuoreita koivunoksia, jotta saatiin lisää hyttystenkarkoitus savua.
Vanhan maatilan pihalla tuli temmellettyä monina kesinä ja iltaisin aina saunaan. Sauna sijaitsi tontin takareunalla. Ovesta astuessa oli vastassa kapea pukuhuone, jonka penkeille ja naulakoihin sai jätettyä vaatteensa. Saunaan astuttiin suoraan korkean kynnyksen yli. Betonilattialla oli puusta tehdyt rallit ja sopivat kaadot, jotta lattialle tippuva pesuvesi valuisi uraan, jota pitkin takaseinän kolosta ulos. Joskus kolosta tuli sisään hiiri, joka kaipasi myös lämpöä ja kenties vähän löylyäkin. Pesuvesi pumpattiin kaivosta käsipumpulla. Uimassakin saattoi käydä, mutta joen rantaan oli useampi sata metriä ja runsaasta itikoiden määrästä johtuen, uimareissut jätettiin yleensä minimiin. Joen ranta sitäpaitsi oli jyrkkä ja pienille lapsille sopimaton.
Varhaisiin lapsuusmuistoihin kuuluu myös Lappeenrannan uimahallin sauna, pitkulainen huone, jonka kaksi isoa sähkökiuasta tuotti oikein kunnon lämpöä. Paneloidut seinät tummuivat yleensä vuodessa kuumuudesta johtuen. Lattia oli paljaan jalan alla yleensä niin kuuma että piti kipristellä varpaita. Lauteille ei kärsinyt istua, ilman että heitti kylmää vettä alle. Seiniin oli upotettu peltiset syvennykset, joissa oli pari kellertävää valaisinta. Välillä vanhat papat innostuivat heittämään löylyä ja ne, kenelle se ei käynyt, laskeutuivat istumaan alemmalle lauteella.
Toista on nykyään, saunassa on mieto lämpö ja löylyä heitellään kiukaalle varovasti, ettei vaan kukaan pahoita mieltään. Jos innostuu ottamaan vähän kovemmat löylyt, kukaan aikuisista ei kehtaa istua alemmalle lauteelle, vaan lähtee kokonaan pois. No, omapa on valintansa.
Hienoja saunamuistoja on saunat keskellä pimeyttä. Nuorison vaellusleirin päivien päätteeksi päästiin aina rantasaunalle Kopravaaran Koli Freetime-leirikeskuksessa. Sauna on aina parasta, kun on päivän suorittanut jotain liikunnallista. Keskellä hiljaisuutta, pienessä pakkasessa, tähtitaivaan alla, on mahtava vilvoitella saunomisen lomassa. Samassa paikassa tuli myöhemmin käytyä hiihtoleirillä ja saunottua tuli jälleen pitkän kaavan kautta.
Sortavalaan mentiin aikoinaan pyöräilemään. Etsimme auton kanssa sopivaa telttaleiripaikkaa ja löysimmekin sellaisen läheisestä saaresta, jonne pääsi ponttonisiltaa pitkin. Fillarointia tuli loppupeleissä melko vähän, koska keli oli hyvin sateinen. Ajoimme leiripaikallemme aina ohi talosta, jonka pihalla oli sauna. Hetken mielijohteesta pysähdyimme ja kysyimme lämmittäisikö talonväki meille saunan. Illalla saunoimme Venäläisessä saunassa. Kiuas oli kuin hornankattila ja lämpöä riitti.
Korsusaunassa on tullut saunottua useaankin kertaan. Kerran varasin meille Lusikkovuoren korsun jouluksi. Oli hieno viettää korsussa pari yötä. Saunassa ongelmaksi tuli ponneton lämpö, koska sauna sijaitsi maan alla ja lämmittäessä oli alkulämpö pakkasen puolella. Kylmä maa veti kaiken lämmön, mitä kiukaasta sai irti yllytettyä.
Nyt, kun oikein käy miettimään, on tullut saunottua aika monessa eri saunassa. Aloitin listaamaan niitä tuohon alle, mutta totesin urakan toivottomaksi. Niitä on nimittäin satoja.
tiistai 2. helmikuuta 2016
19. ja 20. Круглые бани
Joskus vuosia vuosia sitten, 27. asteen pakkasessa, etsiydyimme elämäni ensimmäistä kertaa venäläiseen yleiseen saunaan. Se oli tämä. Metroasemalta sai vähän aikaa hahmottaa, missä ihmeessä sauna oli. Hyytävässä pakkasessa tallustimme ja vihdoin löysimme pyöreän rakennuksen - jonka sisäpihalla piti oleman lämmitetty uima-allas. Se olisi siinä pakkasessa ollut todella erikoinen kokemus - jos vain olisimme tienneet, ettei halvimmalta rahvaan osastolta ole mitään asiaa uimaan.
Yleensä olemme ottaneet saunan halvimmalta osastolta. Mukava sulautua tavallisen kansan sekaan. Kerran kävi vahinko, yleinen puoli oli jo suljettu ja vaihtoehtona oli vain privaatti osasto. Kiva kokemus sekin omine biljardipöytineen, baareineen, jne...
Nyt olin viisaampi ja kysyimme heti lux/premium osastoa. Parempiosaisten alue ei olekaan ihan halpa vaan lystistä piti köyhtyä 400RUB/tunti. Pukuhuoneessa oli useita puolikorkein seinin erotettuja "looseja" joissa oli heiluriovet. Looseissa oli naulakot ja pitkä pöytä penkkeineen. Meidän lisäksemme koko osastolla oli vain kolme miestä ja pieni poika. Rauhallista.
Saunaan mennessä sain jopa heittää löylyä. Löylyn heitto kun tuntui olevan venäläisille aika pyhä ja rituaalinomainen suoritus, johon en ulkomaalaisena ole uskaltanut ikinä ennen ryhtyä. Sauna oli tyhjä. Ei tarvinnut kysyä lupaa.
Paremman laadun osastoa ei tunnistanut suihkutiloista vaan saunasta. Sauna oli paneloitu kattoa myöten. Lämpö oli taattua laatua. Jossain vaiheessa saunaan alkoi ilmestyä enemmänkin porukkaa ja jopa löylyttäjä - joka vastoi hoidettavaansa hyvällä rytmillä ja kävi välillä pesuhuoneen kylmässä altaassa viilentymässä - jatkaen kohta vastomista entistä kiivaammalla rytmillä.
Pesuhuoneen kulmaan oli tällä välin ilmestynyt hierontapöytä ja hieroja. Sekä asiakas. Menimme ulkoaltaaseen. Räntäsateessa oli mukava kellua lämpimän haaleassa vedessä. Tiistai-päivänä koko sauna oli suljettu naisilta, joten uimaan pystyi menemään ilman ylimääräisiä pukemisrutiineja.
Tämänkertainen saunaosastomme sisälsi myös höyrysaunan - jossa ei käyty - sekä "Suomalaisen saunan". Tämä finski-versio oli lämmitetty 130 asteiseksi ja sähkökiuas oli täynnä valtavia kivenjärkäleitä. Löylykiulua ei ollut, mutta pesusaavi ja kaksi kättä riittivät vedenheittoon. Kävimme välillä lämmittämässä nahkan punaiseksi ja hyvin sekalaisessa järjestyksessä eri uima-altaissa sekä saunoissa.
Jossain vaiheessa aloimme pohtimaan, mihin aikaan pitäisi lähteä että ehtisi käydä syömässä ennen illalla lähtevää junaa. Kunnes keksimme että täältähän saa ruokaa. Tilasimme Snitzelit ja ranskanperunat. Kari vielä Stolisnaja salaatinkin. Loistava systeemi syödä välillä, käydä saunomassa ja palata jatkamaan ateriointia myöhemmin. Tänne voisi tulla toisenkin kerran ja vaikka isommalla porukalla. Me viihdyimme kolmisen tuntia ja neljäskin olisi mennyt helposti. Sen verran koukuttavaa oli saunoa pitkän kaavan mukaan.
Yleensä olemme ottaneet saunan halvimmalta osastolta. Mukava sulautua tavallisen kansan sekaan. Kerran kävi vahinko, yleinen puoli oli jo suljettu ja vaihtoehtona oli vain privaatti osasto. Kiva kokemus sekin omine biljardipöytineen, baareineen, jne...
Nyt olin viisaampi ja kysyimme heti lux/premium osastoa. Parempiosaisten alue ei olekaan ihan halpa vaan lystistä piti köyhtyä 400RUB/tunti. Pukuhuoneessa oli useita puolikorkein seinin erotettuja "looseja" joissa oli heiluriovet. Looseissa oli naulakot ja pitkä pöytä penkkeineen. Meidän lisäksemme koko osastolla oli vain kolme miestä ja pieni poika. Rauhallista.
Saunaan mennessä sain jopa heittää löylyä. Löylyn heitto kun tuntui olevan venäläisille aika pyhä ja rituaalinomainen suoritus, johon en ulkomaalaisena ole uskaltanut ikinä ennen ryhtyä. Sauna oli tyhjä. Ei tarvinnut kysyä lupaa.
Paremman laadun osastoa ei tunnistanut suihkutiloista vaan saunasta. Sauna oli paneloitu kattoa myöten. Lämpö oli taattua laatua. Jossain vaiheessa saunaan alkoi ilmestyä enemmänkin porukkaa ja jopa löylyttäjä - joka vastoi hoidettavaansa hyvällä rytmillä ja kävi välillä pesuhuoneen kylmässä altaassa viilentymässä - jatkaen kohta vastomista entistä kiivaammalla rytmillä.
Pesuhuoneen kulmaan oli tällä välin ilmestynyt hierontapöytä ja hieroja. Sekä asiakas. Menimme ulkoaltaaseen. Räntäsateessa oli mukava kellua lämpimän haaleassa vedessä. Tiistai-päivänä koko sauna oli suljettu naisilta, joten uimaan pystyi menemään ilman ylimääräisiä pukemisrutiineja.
Tämänkertainen saunaosastomme sisälsi myös höyrysaunan - jossa ei käyty - sekä "Suomalaisen saunan". Tämä finski-versio oli lämmitetty 130 asteiseksi ja sähkökiuas oli täynnä valtavia kivenjärkäleitä. Löylykiulua ei ollut, mutta pesusaavi ja kaksi kättä riittivät vedenheittoon. Kävimme välillä lämmittämässä nahkan punaiseksi ja hyvin sekalaisessa järjestyksessä eri uima-altaissa sekä saunoissa.
Jossain vaiheessa aloimme pohtimaan, mihin aikaan pitäisi lähteä että ehtisi käydä syömässä ennen illalla lähtevää junaa. Kunnes keksimme että täältähän saa ruokaa. Tilasimme Snitzelit ja ranskanperunat. Kari vielä Stolisnaja salaatinkin. Loistava systeemi syödä välillä, käydä saunomassa ja palata jatkamaan ateriointia myöhemmin. Tänne voisi tulla toisenkin kerran ja vaikka isommalla porukalla. Me viihdyimme kolmisen tuntia ja neljäskin olisi mennyt helposti. Sen verran koukuttavaa oli saunoa pitkän kaavan mukaan.
maanantai 1. helmikuuta 2016
18. Нептун
Maanantai-illaksi oli suunniteltu jääkiekkopeli joten etsimme saunaa suunnasta, josta oli helppo tulla heittämään reput hotellille ennen peliä. Vasilinsaarelta, läheltä metroasemaa, löytyi Neptun.
Lähestyminen sujui muuten ok, mutta Vasileostrovskaya-metroasema olikin remontissa ja huomasimme päätyneemme Primorskayan-asemalle. No, kerrankos sitä ajetaan pitkäksi.
Nappasimme sopuhintaisen taksin ja hurautimme kolmisen kilometriä takaisinpäin. Sauna olisikin ollut vaikea löytää ilman taksikuskia, koska se sijaitsi kerrostalokorttelin sisäpihan perällä.
Punainen tiilitalo oli houkuttavan näköinen. Sisältä löytyi toisesta kerroksesta ensin käytävä, jossa lipunmyyntitiski, parturi, kosmetologi ja ties mitä palveluja. Käytävän perältä noustiin portaita ensin naisten kerrokseen ja siitä eteenpäin miesten osastolle. Porraskäytävässä meidät toivotti tervetulleeksi alaston hikinen ukko joka puhisi itsekseen jotain. Tiesimme olevamme perillä.
Täällä saunamajuri oli nuorehko mies - joka hymyili. Kontrasti edellisen saunan majuriin oli niin suuri että rohkenimme kysyä olisiko myytävänä vettä. Takahuoneen jääkaapista löytyi jopa olutta. Täällä pukukaapit oli parhaat päivänsä nähneitä, ruosteisia ja likaisia. Kaapin päälle ei kehdannut laskea edes vesipullon pohjaa. Ilma oli jotenkin raskasta hengittää ja lämmöstä sekä kosteudesta johtuen, hiki tuli jo vaatteita riisuessa.
Pukuhuoneen perältä löytyi ovi välihuoneeseen, josta pääsi vessaan. Nyt muistin ekakertaa, miksi venäläiseen saunaan on kiva ottaa jotkut jalkineet; vessan lattia lainehti ja muutama läikkä oli ihan oikeaa paskaa. Joskus aikoinaan käytiin venäläisessä saunassa tajuamatta laittaa jalkineita ja juuri wc käynti oli melkoisen inhaa puuhaa. Pesuhuoneesta löytyi taas, venäläiseen tapaan, paljon penkkejä sekä rivistö suihkuja - joista oli varastettu sadetinsuutin. Sauna oli samaa sarjaa edellisten kanssa. Iso kiuas ja mukava lämpö.
Pitkän kaavan saunomisen jälkeen etsimme jälleen ruokapaikan ja kävelimme Petrovski-stadionille saakka, josta otimme vihdoin bussin Nevsky prospektille. Nopean hotelliin tavaroiden viemisen jälkeen lähdimme kohti jäähallia ja illan peliä.
Lähestyminen sujui muuten ok, mutta Vasileostrovskaya-metroasema olikin remontissa ja huomasimme päätyneemme Primorskayan-asemalle. No, kerrankos sitä ajetaan pitkäksi.
Nappasimme sopuhintaisen taksin ja hurautimme kolmisen kilometriä takaisinpäin. Sauna olisikin ollut vaikea löytää ilman taksikuskia, koska se sijaitsi kerrostalokorttelin sisäpihan perällä.
Punainen tiilitalo oli houkuttavan näköinen. Sisältä löytyi toisesta kerroksesta ensin käytävä, jossa lipunmyyntitiski, parturi, kosmetologi ja ties mitä palveluja. Käytävän perältä noustiin portaita ensin naisten kerrokseen ja siitä eteenpäin miesten osastolle. Porraskäytävässä meidät toivotti tervetulleeksi alaston hikinen ukko joka puhisi itsekseen jotain. Tiesimme olevamme perillä.
Täällä saunamajuri oli nuorehko mies - joka hymyili. Kontrasti edellisen saunan majuriin oli niin suuri että rohkenimme kysyä olisiko myytävänä vettä. Takahuoneen jääkaapista löytyi jopa olutta. Täällä pukukaapit oli parhaat päivänsä nähneitä, ruosteisia ja likaisia. Kaapin päälle ei kehdannut laskea edes vesipullon pohjaa. Ilma oli jotenkin raskasta hengittää ja lämmöstä sekä kosteudesta johtuen, hiki tuli jo vaatteita riisuessa.
Pukuhuoneen perältä löytyi ovi välihuoneeseen, josta pääsi vessaan. Nyt muistin ekakertaa, miksi venäläiseen saunaan on kiva ottaa jotkut jalkineet; vessan lattia lainehti ja muutama läikkä oli ihan oikeaa paskaa. Joskus aikoinaan käytiin venäläisessä saunassa tajuamatta laittaa jalkineita ja juuri wc käynti oli melkoisen inhaa puuhaa. Pesuhuoneesta löytyi taas, venäläiseen tapaan, paljon penkkejä sekä rivistö suihkuja - joista oli varastettu sadetinsuutin. Sauna oli samaa sarjaa edellisten kanssa. Iso kiuas ja mukava lämpö.
Pitkän kaavan saunomisen jälkeen etsimme jälleen ruokapaikan ja kävelimme Petrovski-stadionille saakka, josta otimme vihdoin bussin Nevsky prospektille. Nopean hotelliin tavaroiden viemisen jälkeen lähdimme kohti jäähallia ja illan peliä.
sunnuntai 31. tammikuuta 2016
17. Московские бани
Sauna numero 68:lta lähdettyämme, ajoimme bussilla takaisin metroasemalle. Tavoitteena oli löytää jokin kuppila ja hetken miettiä mitä tekisimme seuraavaksi. Metroaseman lähettyviltä vain ei löytynyt yhtään olutkievariin viittaavaa toimintaa, joten jouduimme tyytymään Tokio City -nimiseen ketjuravintolaan. Ruoka olikin itseasiassa ihan hyvää ja nykykurssilla aika halpaakin. Pitkän päivällisen aikana syntyi suunnitelmakin; ajellaan bussilla kaupunkia poikittain seuraavalle metrolinjalle saakka. Näin myös tehtiin.
Moskovskaja metroasemalla ihastelimme hetken kaunista arkkitehtuuria sekä puistoa, jonne oli rakennettu tekojää. Eli paikalle oli tuotu kontti, jossa jääkone sekä rakennettu luistelukaukalo. Vieressä oli luistintenvuokrausteltta ja päivisin ilmeisesti jotain ruoanmyyntitoimintaakin.
Muistimme lähettyvillä olevan Moskovski saunan ja kun iltaa kohden alkoi pakkanenkin kiristyä ja tuli kylmä, ajattelimme käydä päivän päätteeksi vielä toisessakin saunakompleksissa.
Jonkinmoisen kävelyn jälkeen löysimme uudehkon näköisen talon, jonka ovessa luki Banja. Sisään astuessa talon ulkokuori paljastui "pientä pintaremonttia" tyyliseksi suoritukseksi. Ala-aulan kassasta saimme liput ja suuntasimme aulan toisella reunalla olevaa ovea kohti. Heti sisäpuolella meidät tyrmäsi saunamajuri "No turists" -komennolla. Paikka näyttikin lipun hintaan nähden turhan hienolta. Palasimme takaisin kassaluukulle ja saimme uuden suunnan kohti kolmoskerrosta.
Yläkerrasta löytyi vaatenarikka, jonne jätimme päällysvaatteet. Käytävän päästä taasen iso pukuhuone. Ovella tiukkailmeinen saunamajuri tarkisti liput ja valtasimme ensimmäiset vapaat vaatekaapit.
Pukuhuoneen seiniltä löytyi kaksi ovea, toinen päättyi näköjään porraskäytävään, toisen takaa löytyi suuri pesuhuone - liukkaine lattioineen.
Sauna oli edellistä suurempi ja istumaan mahtui yhtaikaa lähes 10 ihmistä. Jälleen kerran muistui mieleen istuma-alusen tärkeys. Varsinkin siinä vaiheessa kun vihdoin joku heitti löylyä lähes parikymmentä kipollista ja saunaan levisi oikein miellytävä kuumuus. Ainut paikka istua oli korkean penkin pääty - jossa naulojen kannat poltti joko persusta tai käsiä. Jotenkin kädet väliin laittamalla, löytyi asento jossa pystyi rennosti nautiskelamaan kunnon lämmöstä.
Päivän edellinen sauna oli hieman syönyt mehuja miehistä - mutta viidyimme silti mainiosti saunassa parisen tuntia. Päivä oli hyvä päättää ensimäiseen ravintolaan jonka löytäisimme - sattui olemaan Mexikolainen. Kiersimme vielä parit kuppilat ja painuimme hyvissä ajoin puolilta öin nukkumaan.
Moskovskaja metroasemalla ihastelimme hetken kaunista arkkitehtuuria sekä puistoa, jonne oli rakennettu tekojää. Eli paikalle oli tuotu kontti, jossa jääkone sekä rakennettu luistelukaukalo. Vieressä oli luistintenvuokrausteltta ja päivisin ilmeisesti jotain ruoanmyyntitoimintaakin.
Muistimme lähettyvillä olevan Moskovski saunan ja kun iltaa kohden alkoi pakkanenkin kiristyä ja tuli kylmä, ajattelimme käydä päivän päätteeksi vielä toisessakin saunakompleksissa.
Jonkinmoisen kävelyn jälkeen löysimme uudehkon näköisen talon, jonka ovessa luki Banja. Sisään astuessa talon ulkokuori paljastui "pientä pintaremonttia" tyyliseksi suoritukseksi. Ala-aulan kassasta saimme liput ja suuntasimme aulan toisella reunalla olevaa ovea kohti. Heti sisäpuolella meidät tyrmäsi saunamajuri "No turists" -komennolla. Paikka näyttikin lipun hintaan nähden turhan hienolta. Palasimme takaisin kassaluukulle ja saimme uuden suunnan kohti kolmoskerrosta.
Yläkerrasta löytyi vaatenarikka, jonne jätimme päällysvaatteet. Käytävän päästä taasen iso pukuhuone. Ovella tiukkailmeinen saunamajuri tarkisti liput ja valtasimme ensimmäiset vapaat vaatekaapit.
Pukuhuoneen seiniltä löytyi kaksi ovea, toinen päättyi näköjään porraskäytävään, toisen takaa löytyi suuri pesuhuone - liukkaine lattioineen.
Sauna oli edellistä suurempi ja istumaan mahtui yhtaikaa lähes 10 ihmistä. Jälleen kerran muistui mieleen istuma-alusen tärkeys. Varsinkin siinä vaiheessa kun vihdoin joku heitti löylyä lähes parikymmentä kipollista ja saunaan levisi oikein miellytävä kuumuus. Ainut paikka istua oli korkean penkin pääty - jossa naulojen kannat poltti joko persusta tai käsiä. Jotenkin kädet väliin laittamalla, löytyi asento jossa pystyi rennosti nautiskelamaan kunnon lämmöstä.
Päivän edellinen sauna oli hieman syönyt mehuja miehistä - mutta viidyimme silti mainiosti saunassa parisen tuntia. Päivä oli hyvä päättää ensimäiseen ravintolaan jonka löytäisimme - sattui olemaan Mexikolainen. Kiersimme vielä parit kuppilat ja painuimme hyvissä ajoin puolilta öin nukkumaan.
16. Красносельские бани No 68
Vihdoinkin ehdin Pietariin saunomaan. Reissua oli suunniteltu pitkin syksyä, mutta syksy oli niin kiireinen ettei kalenterista löytynyt yhtään vapaata viikonloppua.
Pienenä tekosyynä tämänkertaiseen reissuun oli KHL-peli SKA-Jokerit, johon tarjottiin lippuja edullisesti suoraan Suomesta. Vielä kun ruplan kurssi oli 82 ja sen myötä hotellit äärettömän halpoja, oli lähtöpäätös helppo.
Majoitukseksi löytyi hyvä pieni hotelli Nevsky Prospektin varrelta. 35€/2hh aamupalalla ei tuntunut kalliilta, joten päätettiin heti olla useampi yö. Junien kanssakin kävi mainiosti. Iltapäiväjunaan ei enää mahtunut joten paluu siirrettiin siis puoli yhdeksäksi. Viimeisenäkin päivänä ehti rauhassa saunomaan. Siitä lisää myöhemmin.
Ville Haapasalon "Volga 30 päivässä" tv-ohjelmassa, käytiin saunassa numero 68. Ajattelin että ei takuulla mennä samaan saunaan, mutta Karin mielestä saisimme samalla tutustuttua myös Pietarin eteläiseen lähiöelämään. Joten ei muuta kuin metrolla pääteasemalla ja hetken selvittelyjen jälkeen bussin kyytiin. Kuski tiesi saunan ja sanoi kertovansa kun pitää hypätä pois. Busseissa oli vakio 40RUB taksa. Jossain isommassa bussissa tosin antoivat vielä kympin takaisin.
Kuuden kilometrin bussimatkan jälkeen, kuski viittilöi meitä poistumaan ja antoi vielä ohjeet, miten saunalle löytää. Käyskentelimme korkeiden valkotiilisten, ränsistyneiden lähiökerrostalojen välissä kujaa, jonka päässä saunan pitäisi olla. Kohta edessä näkyikin tutun näköinen rakennus. Googlen streetview oli käynyt täälläkin - ja minä kotoa katsonut maisemia jo etukäteen.
Kävimme viereisessä kaupassa hakemassa saunajuomat ja astuimme sisään peltisestä ovesta, jonka päällä luki No 68. Kauaa ei tarvinnut kassalla neuvotella, kun takanamme oleva naishenkilö alkoi puhua lähes täydellistä englantia. Hänen avustuksellaan selvisi että saunassa oli vain yksi "taso" ja hinta kahdelta oli jotakuinkin 760RUB. Päivän kurssilla siis 4,60€/hlö/2h.
Pukuhuone löytyi pitkän käytävän päästä ja noudatteli samaa sarjaa Venäläisten yleisten saunojen pukuhuoneiden kanssa. Ehkä kuitenkin hieman tavallista siistimpi.
Pesuhuone sen sijaan oli täysin sitä, mitä odotettiin. Hirmu liukas lattia, ilma sumuisen kostea, hanoista varastettu suihkusuuttimet ja vannoja sekä vastoja penkit täynnä. Pesuhuoneen nurkassa oli sumuinen ovi, jonka takaa paljastui höyrysauna. Höyrykoppeja en laske saunoiksi - en tälläkään kertaa - vaikka ko. kopissa oli kunnon lämpö. Penkillä normaalisti istuessa alkoi pohkeita polttaa, joten jalat oli pakko nostaa ylös penkille. Höyry kun puhallettiin penkkien alta olevista aukoista ja siinä olisi voinut varmaan kypsentää makkaraa.
Pukuhuoneen kulmassa olevasta ovesta kulki puolipukeisia ukkoja ulos ja sisään, joten päättelimme siellä olevan jonkinlaisen vilvoittelutilan. Rakennuksen takapihalla oli teräskaitein erotettu 4x4 metrin alue, jossa sai vilvoitella ja vaikka polttaa tupakkaa. Takapihan maisemia ihastutti teräspalkeista tehty ruosteinen autojenhuoltopukki ja rivistö peltiovisia autotalleja. Ympärillä avautui joka suunnassa korkeat ränsistyneet kerrostalot.
Pesuhuoneen perältä avautui ovi huoneeseen jossa iso kylmävesiallas sekä kaksi perinteistä saavia katonrajassa, joista sai kaataa päähänsä lastin jääkylmää vettä. Vielä peremmältä, huoneen nurkasta, avautui ovi varsinaiseen saunaan.
Saunan pinta-alasta neljänneksen täytti valtava harmaa, moneen kertaan kalkkimaalilla pinnoitettu, kiuas. Korkeutta kiukaalla oli nelisen metriä. Kahden metrin korkeudessa oleville lauteille noustiin portaita. Tai oikeastaan lauteet oli penkkejä kahden metrin korkeudessa olevalla lavalla.
Hiukan ihmetytti näiden lauteiden pieni koko suhteessa saunan muuhun kapasiteettiin. Ilmeisesti tapana on käydä löylyissä vain hetki nauttimassa ja viettää suurin osa ajasta muualla. Lauteille mahtui istumaan kerrallaan vain viisi ihmistä. Alhaalla seinän vieressä tosin oli jälkikäteen rakennettu koroke, johon mahtui kolme rinnan.
Paikalla oli kova ruuhka, joten alhaalla sai odotella pääsyä lauteille melko pitkän tovin. Ylhäällä lavalla huomasi nopeasti, miksi paikalliset käytti istuma-alusena pyyhettä. Lauteiden lankut oli ruuvattu kiinni krouvisti metallisin pultein, joiden kannat poltti mukavasti jos erehtyi istumaan niiden päälle.
Venäläiset tykkäävät vihtoa paljon. Vastat on tehty usein tammesta ja niiden kestävyys tuntui olevan surkea. Eräs saunoja ystävällisesti antoi vastansa meille ja saimme kokeilla miltä tammivasta tuntuu. Välillä joku kyseli alhaalta, tarviiko löylyä, avasi isot peltiluukut ja vihmoi kiukaan uumeniin vettä jopa kymmenen pientä kipollista. Luukkujen sulkemisen jälkeen alkoi kiukaan yläosan pienestä aukosta levitä saunaan jumalattoman hyvä ja tasainen kuumuus. Lämpöä oli saman verran niin jaloilla kuin ylävartalolla. Tämä on Venäläisen perinteisen yleisen saunan hienoin ominaisuus; lämpöä tulee jopa seinien rakenteista ja se menee suoraan luihin ja ytimiin.
Tammenlehtiä ja oksia irtoili siihen tahtiin, että hetken kuluttua joku saunamajuri käski kaikki ulos, kantoi puiset rallit alas ja huuhteli lehdet pois. Lähdimme ulos vilvoittelemaan ja odottelemaan pääsyä takaisin saunaan. Kaikki muutkin tekivät saman ja kun sauna oli taas kunnossa, oli ruuhkakin suuri. Onneksi höyrysauna toimi huonona saunan korvikkeena odotteluajan.
Parin-kolmen tunnin päästä alkoi olo olla sopivan raukea ja poistuimme isomman tien varteen odottamaan bussia.
Pienenä tekosyynä tämänkertaiseen reissuun oli KHL-peli SKA-Jokerit, johon tarjottiin lippuja edullisesti suoraan Suomesta. Vielä kun ruplan kurssi oli 82 ja sen myötä hotellit äärettömän halpoja, oli lähtöpäätös helppo.
Majoitukseksi löytyi hyvä pieni hotelli Nevsky Prospektin varrelta. 35€/2hh aamupalalla ei tuntunut kalliilta, joten päätettiin heti olla useampi yö. Junien kanssakin kävi mainiosti. Iltapäiväjunaan ei enää mahtunut joten paluu siirrettiin siis puoli yhdeksäksi. Viimeisenäkin päivänä ehti rauhassa saunomaan. Siitä lisää myöhemmin.
Ville Haapasalon "Volga 30 päivässä" tv-ohjelmassa, käytiin saunassa numero 68. Ajattelin että ei takuulla mennä samaan saunaan, mutta Karin mielestä saisimme samalla tutustuttua myös Pietarin eteläiseen lähiöelämään. Joten ei muuta kuin metrolla pääteasemalla ja hetken selvittelyjen jälkeen bussin kyytiin. Kuski tiesi saunan ja sanoi kertovansa kun pitää hypätä pois. Busseissa oli vakio 40RUB taksa. Jossain isommassa bussissa tosin antoivat vielä kympin takaisin.
Kuuden kilometrin bussimatkan jälkeen, kuski viittilöi meitä poistumaan ja antoi vielä ohjeet, miten saunalle löytää. Käyskentelimme korkeiden valkotiilisten, ränsistyneiden lähiökerrostalojen välissä kujaa, jonka päässä saunan pitäisi olla. Kohta edessä näkyikin tutun näköinen rakennus. Googlen streetview oli käynyt täälläkin - ja minä kotoa katsonut maisemia jo etukäteen.
Kävimme viereisessä kaupassa hakemassa saunajuomat ja astuimme sisään peltisestä ovesta, jonka päällä luki No 68. Kauaa ei tarvinnut kassalla neuvotella, kun takanamme oleva naishenkilö alkoi puhua lähes täydellistä englantia. Hänen avustuksellaan selvisi että saunassa oli vain yksi "taso" ja hinta kahdelta oli jotakuinkin 760RUB. Päivän kurssilla siis 4,60€/hlö/2h.
Pukuhuone löytyi pitkän käytävän päästä ja noudatteli samaa sarjaa Venäläisten yleisten saunojen pukuhuoneiden kanssa. Ehkä kuitenkin hieman tavallista siistimpi.
Pesuhuone sen sijaan oli täysin sitä, mitä odotettiin. Hirmu liukas lattia, ilma sumuisen kostea, hanoista varastettu suihkusuuttimet ja vannoja sekä vastoja penkit täynnä. Pesuhuoneen nurkassa oli sumuinen ovi, jonka takaa paljastui höyrysauna. Höyrykoppeja en laske saunoiksi - en tälläkään kertaa - vaikka ko. kopissa oli kunnon lämpö. Penkillä normaalisti istuessa alkoi pohkeita polttaa, joten jalat oli pakko nostaa ylös penkille. Höyry kun puhallettiin penkkien alta olevista aukoista ja siinä olisi voinut varmaan kypsentää makkaraa.
Pukuhuoneen kulmassa olevasta ovesta kulki puolipukeisia ukkoja ulos ja sisään, joten päättelimme siellä olevan jonkinlaisen vilvoittelutilan. Rakennuksen takapihalla oli teräskaitein erotettu 4x4 metrin alue, jossa sai vilvoitella ja vaikka polttaa tupakkaa. Takapihan maisemia ihastutti teräspalkeista tehty ruosteinen autojenhuoltopukki ja rivistö peltiovisia autotalleja. Ympärillä avautui joka suunnassa korkeat ränsistyneet kerrostalot.
Pesuhuoneen perältä avautui ovi huoneeseen jossa iso kylmävesiallas sekä kaksi perinteistä saavia katonrajassa, joista sai kaataa päähänsä lastin jääkylmää vettä. Vielä peremmältä, huoneen nurkasta, avautui ovi varsinaiseen saunaan.
Saunan pinta-alasta neljänneksen täytti valtava harmaa, moneen kertaan kalkkimaalilla pinnoitettu, kiuas. Korkeutta kiukaalla oli nelisen metriä. Kahden metrin korkeudessa oleville lauteille noustiin portaita. Tai oikeastaan lauteet oli penkkejä kahden metrin korkeudessa olevalla lavalla.
Hiukan ihmetytti näiden lauteiden pieni koko suhteessa saunan muuhun kapasiteettiin. Ilmeisesti tapana on käydä löylyissä vain hetki nauttimassa ja viettää suurin osa ajasta muualla. Lauteille mahtui istumaan kerrallaan vain viisi ihmistä. Alhaalla seinän vieressä tosin oli jälkikäteen rakennettu koroke, johon mahtui kolme rinnan.
Paikalla oli kova ruuhka, joten alhaalla sai odotella pääsyä lauteille melko pitkän tovin. Ylhäällä lavalla huomasi nopeasti, miksi paikalliset käytti istuma-alusena pyyhettä. Lauteiden lankut oli ruuvattu kiinni krouvisti metallisin pultein, joiden kannat poltti mukavasti jos erehtyi istumaan niiden päälle.
Venäläiset tykkäävät vihtoa paljon. Vastat on tehty usein tammesta ja niiden kestävyys tuntui olevan surkea. Eräs saunoja ystävällisesti antoi vastansa meille ja saimme kokeilla miltä tammivasta tuntuu. Välillä joku kyseli alhaalta, tarviiko löylyä, avasi isot peltiluukut ja vihmoi kiukaan uumeniin vettä jopa kymmenen pientä kipollista. Luukkujen sulkemisen jälkeen alkoi kiukaan yläosan pienestä aukosta levitä saunaan jumalattoman hyvä ja tasainen kuumuus. Lämpöä oli saman verran niin jaloilla kuin ylävartalolla. Tämä on Venäläisen perinteisen yleisen saunan hienoin ominaisuus; lämpöä tulee jopa seinien rakenteista ja se menee suoraan luihin ja ytimiin.
Tammenlehtiä ja oksia irtoili siihen tahtiin, että hetken kuluttua joku saunamajuri käski kaikki ulos, kantoi puiset rallit alas ja huuhteli lehdet pois. Lähdimme ulos vilvoittelemaan ja odottelemaan pääsyä takaisin saunaan. Kaikki muutkin tekivät saman ja kun sauna oli taas kunnossa, oli ruuhkakin suuri. Onneksi höyrysauna toimi huonona saunan korvikkeena odotteluajan.
Parin-kolmen tunnin päästä alkoi olo olla sopivan raukea ja poistuimme isomman tien varteen odottamaan bussia.
lauantai 2. tammikuuta 2016
15. Sähkögrilli Kerimäellä
Kerimäellä olisi ollut mahdollista saunoa useammassakin saunassa, mutta säästän savu- ja rantasaunat kesään. Vuodenvaihde meni sukuloidessa ja retkiluistellessa.
Jäät jäätyivät luistelukuntoon vuoden viimeisellä viikolla. Ehdin käydä kerran luistelemassa Lappeenrannassa ja jatkoin luistelukautta Kerimäellä heti 1.1.2016.
Loppuviikoksi oli luvattu lumisadetta, joten kaikki piti ottaa irti jäästä - kun vielä oli mahdollista. Retkiluistellessa on mentävä silloin kun on jäätä - seuraavana päivänä saattaa olla kausi ohi. Matkaluistelu on aivan eri laji. Eli luistelu aurattuja, railoja täynnä olevia, uria pitkin.
Luonnonjää on parhaimmillaan heti sen jäädyttyä. Tasainen liukas tuore jää kiidättää luistelijaa kuin itsestään. Jään paksuus ja laatuvaihtelut näkee ja kuulee; mitä kimeämpi ääni luistimista lähtee, sitä ohuempaa jää on.
Kerimäellä kävin luistelemassa jopa 2 kertaa. Mutta retket kestivätkin 4 tuntia kerrallaan. 1.-2. välisenä yönä tuli sen verran lunta, että jää peittyi ohueen "kuuraan". Jäästä lähti heti paras liukkaus. 3. päivänä tuli jo enemmän lunta - ja kausi oli ehkä siinä. Pitänee vielä yrittää loppiaisena Suurelle Saimaalle, joka on jäätynyt myöhemmin ja jossa isot tuulet puhaltavat lumia pois.
Luistelupäivän päätteeksi oli kiva lämmitellä saunassa. Tai grillissä - kuten näitä minimaalisia sähkökiukaita voisi kutsua. Omakotitalon pienessä saunakopperossa oli kyllä mittarin mukaan 120 astetta lämmintä - mutta löyly oli melkoisen ponnetonta. Teräviä tuulahduksia - jotka polttivat 1-2 sekuntia ja sen jälkeen olivat ohi. Kun vettä heitti useita kauhallisia, löylyn lämpö ei juurikaan noussut mutta kun liikahti lähteäkseen saunasta, ihoa alkoi polttaa kunnolla. Kyyryssä siis ulos saunan ovesta ja ulos ulko-ovesta jäähdyttelemään.
Eipä ollut siis järin suuri saunakokemus - mutta yhdistettynä hienoihin luistelupäiviin - oli kokonaisuus lähes kympin arvoinen.
Jäät jäätyivät luistelukuntoon vuoden viimeisellä viikolla. Ehdin käydä kerran luistelemassa Lappeenrannassa ja jatkoin luistelukautta Kerimäellä heti 1.1.2016.
Loppuviikoksi oli luvattu lumisadetta, joten kaikki piti ottaa irti jäästä - kun vielä oli mahdollista. Retkiluistellessa on mentävä silloin kun on jäätä - seuraavana päivänä saattaa olla kausi ohi. Matkaluistelu on aivan eri laji. Eli luistelu aurattuja, railoja täynnä olevia, uria pitkin.
Luonnonjää on parhaimmillaan heti sen jäädyttyä. Tasainen liukas tuore jää kiidättää luistelijaa kuin itsestään. Jään paksuus ja laatuvaihtelut näkee ja kuulee; mitä kimeämpi ääni luistimista lähtee, sitä ohuempaa jää on.
Kerimäellä kävin luistelemassa jopa 2 kertaa. Mutta retket kestivätkin 4 tuntia kerrallaan. 1.-2. välisenä yönä tuli sen verran lunta, että jää peittyi ohueen "kuuraan". Jäästä lähti heti paras liukkaus. 3. päivänä tuli jo enemmän lunta - ja kausi oli ehkä siinä. Pitänee vielä yrittää loppiaisena Suurelle Saimaalle, joka on jäätynyt myöhemmin ja jossa isot tuulet puhaltavat lumia pois.
Luistelupäivän päätteeksi oli kiva lämmitellä saunassa. Tai grillissä - kuten näitä minimaalisia sähkökiukaita voisi kutsua. Omakotitalon pienessä saunakopperossa oli kyllä mittarin mukaan 120 astetta lämmintä - mutta löyly oli melkoisen ponnetonta. Teräviä tuulahduksia - jotka polttivat 1-2 sekuntia ja sen jälkeen olivat ohi. Kun vettä heitti useita kauhallisia, löylyn lämpö ei juurikaan noussut mutta kun liikahti lähteäkseen saunasta, ihoa alkoi polttaa kunnolla. Kyyryssä siis ulos saunan ovesta ja ulos ulko-ovesta jäähdyttelemään.
Eipä ollut siis järin suuri saunakokemus - mutta yhdistettynä hienoihin luistelupäiviin - oli kokonaisuus lähes kympin arvoinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)