Pienenä tekosyynä tämänkertaiseen reissuun oli KHL-peli SKA-Jokerit, johon tarjottiin lippuja edullisesti suoraan Suomesta. Vielä kun ruplan kurssi oli 82 ja sen myötä hotellit äärettömän halpoja, oli lähtöpäätös helppo.
Majoitukseksi löytyi hyvä pieni hotelli Nevsky Prospektin varrelta. 35€/2hh aamupalalla ei tuntunut kalliilta, joten päätettiin heti olla useampi yö. Junien kanssakin kävi mainiosti. Iltapäiväjunaan ei enää mahtunut joten paluu siirrettiin siis puoli yhdeksäksi. Viimeisenäkin päivänä ehti rauhassa saunomaan. Siitä lisää myöhemmin.
Ville Haapasalon "Volga 30 päivässä" tv-ohjelmassa, käytiin saunassa numero 68. Ajattelin että ei takuulla mennä samaan saunaan, mutta Karin mielestä saisimme samalla tutustuttua myös Pietarin eteläiseen lähiöelämään. Joten ei muuta kuin metrolla pääteasemalla ja hetken selvittelyjen jälkeen bussin kyytiin. Kuski tiesi saunan ja sanoi kertovansa kun pitää hypätä pois. Busseissa oli vakio 40RUB taksa. Jossain isommassa bussissa tosin antoivat vielä kympin takaisin.
Kuuden kilometrin bussimatkan jälkeen, kuski viittilöi meitä poistumaan ja antoi vielä ohjeet, miten saunalle löytää. Käyskentelimme korkeiden valkotiilisten, ränsistyneiden lähiökerrostalojen välissä kujaa, jonka päässä saunan pitäisi olla. Kohta edessä näkyikin tutun näköinen rakennus. Googlen streetview oli käynyt täälläkin - ja minä kotoa katsonut maisemia jo etukäteen.
Kävimme viereisessä kaupassa hakemassa saunajuomat ja astuimme sisään peltisestä ovesta, jonka päällä luki No 68. Kauaa ei tarvinnut kassalla neuvotella, kun takanamme oleva naishenkilö alkoi puhua lähes täydellistä englantia. Hänen avustuksellaan selvisi että saunassa oli vain yksi "taso" ja hinta kahdelta oli jotakuinkin 760RUB. Päivän kurssilla siis 4,60€/hlö/2h.
Pukuhuone löytyi pitkän käytävän päästä ja noudatteli samaa sarjaa Venäläisten yleisten saunojen pukuhuoneiden kanssa. Ehkä kuitenkin hieman tavallista siistimpi.
Pesuhuone sen sijaan oli täysin sitä, mitä odotettiin. Hirmu liukas lattia, ilma sumuisen kostea, hanoista varastettu suihkusuuttimet ja vannoja sekä vastoja penkit täynnä. Pesuhuoneen nurkassa oli sumuinen ovi, jonka takaa paljastui höyrysauna. Höyrykoppeja en laske saunoiksi - en tälläkään kertaa - vaikka ko. kopissa oli kunnon lämpö. Penkillä normaalisti istuessa alkoi pohkeita polttaa, joten jalat oli pakko nostaa ylös penkille. Höyry kun puhallettiin penkkien alta olevista aukoista ja siinä olisi voinut varmaan kypsentää makkaraa.
Pukuhuoneen kulmassa olevasta ovesta kulki puolipukeisia ukkoja ulos ja sisään, joten päättelimme siellä olevan jonkinlaisen vilvoittelutilan. Rakennuksen takapihalla oli teräskaitein erotettu 4x4 metrin alue, jossa sai vilvoitella ja vaikka polttaa tupakkaa. Takapihan maisemia ihastutti teräspalkeista tehty ruosteinen autojenhuoltopukki ja rivistö peltiovisia autotalleja. Ympärillä avautui joka suunnassa korkeat ränsistyneet kerrostalot.
Pesuhuoneen perältä avautui ovi huoneeseen jossa iso kylmävesiallas sekä kaksi perinteistä saavia katonrajassa, joista sai kaataa päähänsä lastin jääkylmää vettä. Vielä peremmältä, huoneen nurkasta, avautui ovi varsinaiseen saunaan.
Saunan pinta-alasta neljänneksen täytti valtava harmaa, moneen kertaan kalkkimaalilla pinnoitettu, kiuas. Korkeutta kiukaalla oli nelisen metriä. Kahden metrin korkeudessa oleville lauteille noustiin portaita. Tai oikeastaan lauteet oli penkkejä kahden metrin korkeudessa olevalla lavalla.
Hiukan ihmetytti näiden lauteiden pieni koko suhteessa saunan muuhun kapasiteettiin. Ilmeisesti tapana on käydä löylyissä vain hetki nauttimassa ja viettää suurin osa ajasta muualla. Lauteille mahtui istumaan kerrallaan vain viisi ihmistä. Alhaalla seinän vieressä tosin oli jälkikäteen rakennettu koroke, johon mahtui kolme rinnan.
Paikalla oli kova ruuhka, joten alhaalla sai odotella pääsyä lauteille melko pitkän tovin. Ylhäällä lavalla huomasi nopeasti, miksi paikalliset käytti istuma-alusena pyyhettä. Lauteiden lankut oli ruuvattu kiinni krouvisti metallisin pultein, joiden kannat poltti mukavasti jos erehtyi istumaan niiden päälle.
Venäläiset tykkäävät vihtoa paljon. Vastat on tehty usein tammesta ja niiden kestävyys tuntui olevan surkea. Eräs saunoja ystävällisesti antoi vastansa meille ja saimme kokeilla miltä tammivasta tuntuu. Välillä joku kyseli alhaalta, tarviiko löylyä, avasi isot peltiluukut ja vihmoi kiukaan uumeniin vettä jopa kymmenen pientä kipollista. Luukkujen sulkemisen jälkeen alkoi kiukaan yläosan pienestä aukosta levitä saunaan jumalattoman hyvä ja tasainen kuumuus. Lämpöä oli saman verran niin jaloilla kuin ylävartalolla. Tämä on Venäläisen perinteisen yleisen saunan hienoin ominaisuus; lämpöä tulee jopa seinien rakenteista ja se menee suoraan luihin ja ytimiin.
Tammenlehtiä ja oksia irtoili siihen tahtiin, että hetken kuluttua joku saunamajuri käski kaikki ulos, kantoi puiset rallit alas ja huuhteli lehdet pois. Lähdimme ulos vilvoittelemaan ja odottelemaan pääsyä takaisin saunaan. Kaikki muutkin tekivät saman ja kun sauna oli taas kunnossa, oli ruuhkakin suuri. Onneksi höyrysauna toimi huonona saunan korvikkeena odotteluajan.
Parin-kolmen tunnin päästä alkoi olo olla sopivan raukea ja poistuimme isomman tien varteen odottamaan bussia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti