Elämän parhaat hetket syntyy spontaanisti.
Olin vuosia harkinnut lähtöä Kontufolk-vaihtoehto festivaaleille. Reissu oli kuitenkin aina jäänyt jostain syystä toteutumatta. Nyt päätin ryhdistäytyä ja lähteä katsomaan mitä siellä oikein tapahtuu. Paljon kiinnosti myös tiedossa ollut hyvä esiintyjäkaarti.
Päätin lähestyä tilaisuutta polkupyörällä. Matkustin ensin tuttavalleni, jonka terassilla pohdimme maailman menoa yhden oluen verran. Kunnes huomasimme että meille tulee kiire, jos meinaamme kuulla aikomiamme esiintyjiä. Lähdimme matkaamaan kohti Konnunsuota pitkin Saimaan kanavan reunaa. Mukavassa auringonpaisteessa oli aika mukava matkata ja pitää välillä taukoa Soskuan sululla.
Perillä meidät yllätti hienosti rakennettu alue jossa oli kojua, taideteoksia vedessä, puussa ja ties missä. Paikka oli intiimi ja sokkeloinen ja aina mutkan takaa löytyi uusia juttuja. Lippujen oston jälkeen, ehdimme juhlalatoon kuulemaan ensimmäisen esiintyjän viimeiset biisit. No, onneksi ei kiirehditty liikaa.
Lähdimme ulkopuolelle katselemaan paikkoja, kun törmäsimme lammen rannalla peräkärrysaunaan. Ulkopuolella luki "maksu vapaaehtoinen". Kysyttäessä selvisi että sauna on käytettävissä ja puuttuvat uimahousutkaan ei ole niin vättämättömät. Saunoimme väliajan ja koko seuraavan esiintyjän esiintymisen ajan. Välillä pulahdimme lampeen uimaan ja taisi olla melkoinen näky nuorille, jotka olivat tullee läheisestä turvapaikanhakukeskuksesta (Konnunsuon entinen vankila) juhlapaikan lähistölle norkoilemaan.
Jatkoimme iltaa kuunnellen bändejä ja parantaen maailmaa. Vihdoin yö koitti ja viimeinen bändi lopetteli. Pois lähtiessä, tuttavani ehdotti että käväistään saunassa vielä ennen lähtöä. No, tottakai! Saunassa olikin muutama muu heppu ja miehiä sekä naisia alkoi saapua muitakin. Tunnistin osan esiintyjiksi ja saunassa alkoikin voimakas yhteislaulu. Laulellen, saunoen, uiden ja nautiskellen vierähti hetki jos toinenkin. Vihdoin etsin käsiini puhelimen ja hämmästyin että kello oli jo puoli neljä aamulla. Jätin loput vielä saunomaan ja lähdin fillaroimaan 15 kilometrin taipaletta sumuisessa aamuyössä kohti kotia.
