Sauna numero 68:lta lähdettyämme, ajoimme bussilla takaisin metroasemalle. Tavoitteena oli löytää jokin kuppila ja hetken miettiä mitä tekisimme seuraavaksi. Metroaseman lähettyviltä vain ei löytynyt yhtään olutkievariin viittaavaa toimintaa, joten jouduimme tyytymään Tokio City -nimiseen ketjuravintolaan. Ruoka olikin itseasiassa ihan hyvää ja nykykurssilla aika halpaakin. Pitkän päivällisen aikana syntyi suunnitelmakin; ajellaan bussilla kaupunkia poikittain seuraavalle metrolinjalle saakka. Näin myös tehtiin.
Moskovskaja metroasemalla ihastelimme hetken kaunista arkkitehtuuria sekä puistoa, jonne oli rakennettu tekojää. Eli paikalle oli tuotu kontti, jossa jääkone sekä rakennettu luistelukaukalo. Vieressä oli luistintenvuokrausteltta ja päivisin ilmeisesti jotain ruoanmyyntitoimintaakin.
Muistimme lähettyvillä olevan Moskovski saunan ja kun iltaa kohden alkoi pakkanenkin kiristyä ja tuli kylmä, ajattelimme käydä päivän päätteeksi vielä toisessakin saunakompleksissa.
Jonkinmoisen kävelyn jälkeen löysimme uudehkon näköisen talon, jonka ovessa luki Banja. Sisään astuessa talon ulkokuori paljastui "pientä pintaremonttia" tyyliseksi suoritukseksi. Ala-aulan kassasta saimme liput ja suuntasimme aulan toisella reunalla olevaa ovea kohti. Heti sisäpuolella meidät tyrmäsi saunamajuri "No turists" -komennolla. Paikka näyttikin lipun hintaan nähden turhan hienolta. Palasimme takaisin kassaluukulle ja saimme uuden suunnan kohti kolmoskerrosta.
Yläkerrasta löytyi vaatenarikka, jonne jätimme päällysvaatteet. Käytävän päästä taasen iso pukuhuone. Ovella tiukkailmeinen saunamajuri tarkisti liput ja valtasimme ensimmäiset vapaat vaatekaapit.
Pukuhuoneen seiniltä löytyi kaksi ovea, toinen päättyi näköjään porraskäytävään, toisen takaa löytyi suuri pesuhuone - liukkaine lattioineen.
Sauna oli edellistä suurempi ja istumaan mahtui yhtaikaa lähes 10 ihmistä. Jälleen kerran muistui mieleen istuma-alusen tärkeys. Varsinkin siinä vaiheessa kun vihdoin joku heitti löylyä lähes parikymmentä kipollista ja saunaan levisi oikein miellytävä kuumuus. Ainut paikka istua oli korkean penkin pääty - jossa naulojen kannat poltti joko persusta tai käsiä. Jotenkin kädet väliin laittamalla, löytyi asento jossa pystyi rennosti nautiskelamaan kunnon lämmöstä.
Päivän edellinen sauna oli hieman syönyt mehuja miehistä - mutta viidyimme silti mainiosti saunassa parisen tuntia. Päivä oli hyvä päättää ensimäiseen ravintolaan jonka löytäisimme - sattui olemaan Mexikolainen. Kiersimme vielä parit kuppilat ja painuimme hyvissä ajoin puolilta öin nukkumaan.
sunnuntai 31. tammikuuta 2016
16. Красносельские бани No 68
Vihdoinkin ehdin Pietariin saunomaan. Reissua oli suunniteltu pitkin syksyä, mutta syksy oli niin kiireinen ettei kalenterista löytynyt yhtään vapaata viikonloppua.
Pienenä tekosyynä tämänkertaiseen reissuun oli KHL-peli SKA-Jokerit, johon tarjottiin lippuja edullisesti suoraan Suomesta. Vielä kun ruplan kurssi oli 82 ja sen myötä hotellit äärettömän halpoja, oli lähtöpäätös helppo.
Majoitukseksi löytyi hyvä pieni hotelli Nevsky Prospektin varrelta. 35€/2hh aamupalalla ei tuntunut kalliilta, joten päätettiin heti olla useampi yö. Junien kanssakin kävi mainiosti. Iltapäiväjunaan ei enää mahtunut joten paluu siirrettiin siis puoli yhdeksäksi. Viimeisenäkin päivänä ehti rauhassa saunomaan. Siitä lisää myöhemmin.
Ville Haapasalon "Volga 30 päivässä" tv-ohjelmassa, käytiin saunassa numero 68. Ajattelin että ei takuulla mennä samaan saunaan, mutta Karin mielestä saisimme samalla tutustuttua myös Pietarin eteläiseen lähiöelämään. Joten ei muuta kuin metrolla pääteasemalla ja hetken selvittelyjen jälkeen bussin kyytiin. Kuski tiesi saunan ja sanoi kertovansa kun pitää hypätä pois. Busseissa oli vakio 40RUB taksa. Jossain isommassa bussissa tosin antoivat vielä kympin takaisin.
Kuuden kilometrin bussimatkan jälkeen, kuski viittilöi meitä poistumaan ja antoi vielä ohjeet, miten saunalle löytää. Käyskentelimme korkeiden valkotiilisten, ränsistyneiden lähiökerrostalojen välissä kujaa, jonka päässä saunan pitäisi olla. Kohta edessä näkyikin tutun näköinen rakennus. Googlen streetview oli käynyt täälläkin - ja minä kotoa katsonut maisemia jo etukäteen.
Kävimme viereisessä kaupassa hakemassa saunajuomat ja astuimme sisään peltisestä ovesta, jonka päällä luki No 68. Kauaa ei tarvinnut kassalla neuvotella, kun takanamme oleva naishenkilö alkoi puhua lähes täydellistä englantia. Hänen avustuksellaan selvisi että saunassa oli vain yksi "taso" ja hinta kahdelta oli jotakuinkin 760RUB. Päivän kurssilla siis 4,60€/hlö/2h.
Pukuhuone löytyi pitkän käytävän päästä ja noudatteli samaa sarjaa Venäläisten yleisten saunojen pukuhuoneiden kanssa. Ehkä kuitenkin hieman tavallista siistimpi.
Pesuhuone sen sijaan oli täysin sitä, mitä odotettiin. Hirmu liukas lattia, ilma sumuisen kostea, hanoista varastettu suihkusuuttimet ja vannoja sekä vastoja penkit täynnä. Pesuhuoneen nurkassa oli sumuinen ovi, jonka takaa paljastui höyrysauna. Höyrykoppeja en laske saunoiksi - en tälläkään kertaa - vaikka ko. kopissa oli kunnon lämpö. Penkillä normaalisti istuessa alkoi pohkeita polttaa, joten jalat oli pakko nostaa ylös penkille. Höyry kun puhallettiin penkkien alta olevista aukoista ja siinä olisi voinut varmaan kypsentää makkaraa.
Pukuhuoneen kulmassa olevasta ovesta kulki puolipukeisia ukkoja ulos ja sisään, joten päättelimme siellä olevan jonkinlaisen vilvoittelutilan. Rakennuksen takapihalla oli teräskaitein erotettu 4x4 metrin alue, jossa sai vilvoitella ja vaikka polttaa tupakkaa. Takapihan maisemia ihastutti teräspalkeista tehty ruosteinen autojenhuoltopukki ja rivistö peltiovisia autotalleja. Ympärillä avautui joka suunnassa korkeat ränsistyneet kerrostalot.
Pesuhuoneen perältä avautui ovi huoneeseen jossa iso kylmävesiallas sekä kaksi perinteistä saavia katonrajassa, joista sai kaataa päähänsä lastin jääkylmää vettä. Vielä peremmältä, huoneen nurkasta, avautui ovi varsinaiseen saunaan.
Saunan pinta-alasta neljänneksen täytti valtava harmaa, moneen kertaan kalkkimaalilla pinnoitettu, kiuas. Korkeutta kiukaalla oli nelisen metriä. Kahden metrin korkeudessa oleville lauteille noustiin portaita. Tai oikeastaan lauteet oli penkkejä kahden metrin korkeudessa olevalla lavalla.
Hiukan ihmetytti näiden lauteiden pieni koko suhteessa saunan muuhun kapasiteettiin. Ilmeisesti tapana on käydä löylyissä vain hetki nauttimassa ja viettää suurin osa ajasta muualla. Lauteille mahtui istumaan kerrallaan vain viisi ihmistä. Alhaalla seinän vieressä tosin oli jälkikäteen rakennettu koroke, johon mahtui kolme rinnan.
Paikalla oli kova ruuhka, joten alhaalla sai odotella pääsyä lauteille melko pitkän tovin. Ylhäällä lavalla huomasi nopeasti, miksi paikalliset käytti istuma-alusena pyyhettä. Lauteiden lankut oli ruuvattu kiinni krouvisti metallisin pultein, joiden kannat poltti mukavasti jos erehtyi istumaan niiden päälle.
Venäläiset tykkäävät vihtoa paljon. Vastat on tehty usein tammesta ja niiden kestävyys tuntui olevan surkea. Eräs saunoja ystävällisesti antoi vastansa meille ja saimme kokeilla miltä tammivasta tuntuu. Välillä joku kyseli alhaalta, tarviiko löylyä, avasi isot peltiluukut ja vihmoi kiukaan uumeniin vettä jopa kymmenen pientä kipollista. Luukkujen sulkemisen jälkeen alkoi kiukaan yläosan pienestä aukosta levitä saunaan jumalattoman hyvä ja tasainen kuumuus. Lämpöä oli saman verran niin jaloilla kuin ylävartalolla. Tämä on Venäläisen perinteisen yleisen saunan hienoin ominaisuus; lämpöä tulee jopa seinien rakenteista ja se menee suoraan luihin ja ytimiin.
Tammenlehtiä ja oksia irtoili siihen tahtiin, että hetken kuluttua joku saunamajuri käski kaikki ulos, kantoi puiset rallit alas ja huuhteli lehdet pois. Lähdimme ulos vilvoittelemaan ja odottelemaan pääsyä takaisin saunaan. Kaikki muutkin tekivät saman ja kun sauna oli taas kunnossa, oli ruuhkakin suuri. Onneksi höyrysauna toimi huonona saunan korvikkeena odotteluajan.
Parin-kolmen tunnin päästä alkoi olo olla sopivan raukea ja poistuimme isomman tien varteen odottamaan bussia.
Pienenä tekosyynä tämänkertaiseen reissuun oli KHL-peli SKA-Jokerit, johon tarjottiin lippuja edullisesti suoraan Suomesta. Vielä kun ruplan kurssi oli 82 ja sen myötä hotellit äärettömän halpoja, oli lähtöpäätös helppo.
Majoitukseksi löytyi hyvä pieni hotelli Nevsky Prospektin varrelta. 35€/2hh aamupalalla ei tuntunut kalliilta, joten päätettiin heti olla useampi yö. Junien kanssakin kävi mainiosti. Iltapäiväjunaan ei enää mahtunut joten paluu siirrettiin siis puoli yhdeksäksi. Viimeisenäkin päivänä ehti rauhassa saunomaan. Siitä lisää myöhemmin.
Ville Haapasalon "Volga 30 päivässä" tv-ohjelmassa, käytiin saunassa numero 68. Ajattelin että ei takuulla mennä samaan saunaan, mutta Karin mielestä saisimme samalla tutustuttua myös Pietarin eteläiseen lähiöelämään. Joten ei muuta kuin metrolla pääteasemalla ja hetken selvittelyjen jälkeen bussin kyytiin. Kuski tiesi saunan ja sanoi kertovansa kun pitää hypätä pois. Busseissa oli vakio 40RUB taksa. Jossain isommassa bussissa tosin antoivat vielä kympin takaisin.
Kuuden kilometrin bussimatkan jälkeen, kuski viittilöi meitä poistumaan ja antoi vielä ohjeet, miten saunalle löytää. Käyskentelimme korkeiden valkotiilisten, ränsistyneiden lähiökerrostalojen välissä kujaa, jonka päässä saunan pitäisi olla. Kohta edessä näkyikin tutun näköinen rakennus. Googlen streetview oli käynyt täälläkin - ja minä kotoa katsonut maisemia jo etukäteen.
Kävimme viereisessä kaupassa hakemassa saunajuomat ja astuimme sisään peltisestä ovesta, jonka päällä luki No 68. Kauaa ei tarvinnut kassalla neuvotella, kun takanamme oleva naishenkilö alkoi puhua lähes täydellistä englantia. Hänen avustuksellaan selvisi että saunassa oli vain yksi "taso" ja hinta kahdelta oli jotakuinkin 760RUB. Päivän kurssilla siis 4,60€/hlö/2h.
Pukuhuone löytyi pitkän käytävän päästä ja noudatteli samaa sarjaa Venäläisten yleisten saunojen pukuhuoneiden kanssa. Ehkä kuitenkin hieman tavallista siistimpi.
Pesuhuone sen sijaan oli täysin sitä, mitä odotettiin. Hirmu liukas lattia, ilma sumuisen kostea, hanoista varastettu suihkusuuttimet ja vannoja sekä vastoja penkit täynnä. Pesuhuoneen nurkassa oli sumuinen ovi, jonka takaa paljastui höyrysauna. Höyrykoppeja en laske saunoiksi - en tälläkään kertaa - vaikka ko. kopissa oli kunnon lämpö. Penkillä normaalisti istuessa alkoi pohkeita polttaa, joten jalat oli pakko nostaa ylös penkille. Höyry kun puhallettiin penkkien alta olevista aukoista ja siinä olisi voinut varmaan kypsentää makkaraa.
Pukuhuoneen kulmassa olevasta ovesta kulki puolipukeisia ukkoja ulos ja sisään, joten päättelimme siellä olevan jonkinlaisen vilvoittelutilan. Rakennuksen takapihalla oli teräskaitein erotettu 4x4 metrin alue, jossa sai vilvoitella ja vaikka polttaa tupakkaa. Takapihan maisemia ihastutti teräspalkeista tehty ruosteinen autojenhuoltopukki ja rivistö peltiovisia autotalleja. Ympärillä avautui joka suunnassa korkeat ränsistyneet kerrostalot.
Pesuhuoneen perältä avautui ovi huoneeseen jossa iso kylmävesiallas sekä kaksi perinteistä saavia katonrajassa, joista sai kaataa päähänsä lastin jääkylmää vettä. Vielä peremmältä, huoneen nurkasta, avautui ovi varsinaiseen saunaan.
Saunan pinta-alasta neljänneksen täytti valtava harmaa, moneen kertaan kalkkimaalilla pinnoitettu, kiuas. Korkeutta kiukaalla oli nelisen metriä. Kahden metrin korkeudessa oleville lauteille noustiin portaita. Tai oikeastaan lauteet oli penkkejä kahden metrin korkeudessa olevalla lavalla.
Hiukan ihmetytti näiden lauteiden pieni koko suhteessa saunan muuhun kapasiteettiin. Ilmeisesti tapana on käydä löylyissä vain hetki nauttimassa ja viettää suurin osa ajasta muualla. Lauteille mahtui istumaan kerrallaan vain viisi ihmistä. Alhaalla seinän vieressä tosin oli jälkikäteen rakennettu koroke, johon mahtui kolme rinnan.
Paikalla oli kova ruuhka, joten alhaalla sai odotella pääsyä lauteille melko pitkän tovin. Ylhäällä lavalla huomasi nopeasti, miksi paikalliset käytti istuma-alusena pyyhettä. Lauteiden lankut oli ruuvattu kiinni krouvisti metallisin pultein, joiden kannat poltti mukavasti jos erehtyi istumaan niiden päälle.
Venäläiset tykkäävät vihtoa paljon. Vastat on tehty usein tammesta ja niiden kestävyys tuntui olevan surkea. Eräs saunoja ystävällisesti antoi vastansa meille ja saimme kokeilla miltä tammivasta tuntuu. Välillä joku kyseli alhaalta, tarviiko löylyä, avasi isot peltiluukut ja vihmoi kiukaan uumeniin vettä jopa kymmenen pientä kipollista. Luukkujen sulkemisen jälkeen alkoi kiukaan yläosan pienestä aukosta levitä saunaan jumalattoman hyvä ja tasainen kuumuus. Lämpöä oli saman verran niin jaloilla kuin ylävartalolla. Tämä on Venäläisen perinteisen yleisen saunan hienoin ominaisuus; lämpöä tulee jopa seinien rakenteista ja se menee suoraan luihin ja ytimiin.
Tammenlehtiä ja oksia irtoili siihen tahtiin, että hetken kuluttua joku saunamajuri käski kaikki ulos, kantoi puiset rallit alas ja huuhteli lehdet pois. Lähdimme ulos vilvoittelemaan ja odottelemaan pääsyä takaisin saunaan. Kaikki muutkin tekivät saman ja kun sauna oli taas kunnossa, oli ruuhkakin suuri. Onneksi höyrysauna toimi huonona saunan korvikkeena odotteluajan.
Parin-kolmen tunnin päästä alkoi olo olla sopivan raukea ja poistuimme isomman tien varteen odottamaan bussia.
lauantai 2. tammikuuta 2016
15. Sähkögrilli Kerimäellä
Kerimäellä olisi ollut mahdollista saunoa useammassakin saunassa, mutta säästän savu- ja rantasaunat kesään. Vuodenvaihde meni sukuloidessa ja retkiluistellessa.
Jäät jäätyivät luistelukuntoon vuoden viimeisellä viikolla. Ehdin käydä kerran luistelemassa Lappeenrannassa ja jatkoin luistelukautta Kerimäellä heti 1.1.2016.
Loppuviikoksi oli luvattu lumisadetta, joten kaikki piti ottaa irti jäästä - kun vielä oli mahdollista. Retkiluistellessa on mentävä silloin kun on jäätä - seuraavana päivänä saattaa olla kausi ohi. Matkaluistelu on aivan eri laji. Eli luistelu aurattuja, railoja täynnä olevia, uria pitkin.
Luonnonjää on parhaimmillaan heti sen jäädyttyä. Tasainen liukas tuore jää kiidättää luistelijaa kuin itsestään. Jään paksuus ja laatuvaihtelut näkee ja kuulee; mitä kimeämpi ääni luistimista lähtee, sitä ohuempaa jää on.
Kerimäellä kävin luistelemassa jopa 2 kertaa. Mutta retket kestivätkin 4 tuntia kerrallaan. 1.-2. välisenä yönä tuli sen verran lunta, että jää peittyi ohueen "kuuraan". Jäästä lähti heti paras liukkaus. 3. päivänä tuli jo enemmän lunta - ja kausi oli ehkä siinä. Pitänee vielä yrittää loppiaisena Suurelle Saimaalle, joka on jäätynyt myöhemmin ja jossa isot tuulet puhaltavat lumia pois.
Luistelupäivän päätteeksi oli kiva lämmitellä saunassa. Tai grillissä - kuten näitä minimaalisia sähkökiukaita voisi kutsua. Omakotitalon pienessä saunakopperossa oli kyllä mittarin mukaan 120 astetta lämmintä - mutta löyly oli melkoisen ponnetonta. Teräviä tuulahduksia - jotka polttivat 1-2 sekuntia ja sen jälkeen olivat ohi. Kun vettä heitti useita kauhallisia, löylyn lämpö ei juurikaan noussut mutta kun liikahti lähteäkseen saunasta, ihoa alkoi polttaa kunnolla. Kyyryssä siis ulos saunan ovesta ja ulos ulko-ovesta jäähdyttelemään.
Eipä ollut siis järin suuri saunakokemus - mutta yhdistettynä hienoihin luistelupäiviin - oli kokonaisuus lähes kympin arvoinen.
Jäät jäätyivät luistelukuntoon vuoden viimeisellä viikolla. Ehdin käydä kerran luistelemassa Lappeenrannassa ja jatkoin luistelukautta Kerimäellä heti 1.1.2016.
Loppuviikoksi oli luvattu lumisadetta, joten kaikki piti ottaa irti jäästä - kun vielä oli mahdollista. Retkiluistellessa on mentävä silloin kun on jäätä - seuraavana päivänä saattaa olla kausi ohi. Matkaluistelu on aivan eri laji. Eli luistelu aurattuja, railoja täynnä olevia, uria pitkin.
Luonnonjää on parhaimmillaan heti sen jäädyttyä. Tasainen liukas tuore jää kiidättää luistelijaa kuin itsestään. Jään paksuus ja laatuvaihtelut näkee ja kuulee; mitä kimeämpi ääni luistimista lähtee, sitä ohuempaa jää on.
Kerimäellä kävin luistelemassa jopa 2 kertaa. Mutta retket kestivätkin 4 tuntia kerrallaan. 1.-2. välisenä yönä tuli sen verran lunta, että jää peittyi ohueen "kuuraan". Jäästä lähti heti paras liukkaus. 3. päivänä tuli jo enemmän lunta - ja kausi oli ehkä siinä. Pitänee vielä yrittää loppiaisena Suurelle Saimaalle, joka on jäätynyt myöhemmin ja jossa isot tuulet puhaltavat lumia pois.
Luistelupäivän päätteeksi oli kiva lämmitellä saunassa. Tai grillissä - kuten näitä minimaalisia sähkökiukaita voisi kutsua. Omakotitalon pienessä saunakopperossa oli kyllä mittarin mukaan 120 astetta lämmintä - mutta löyly oli melkoisen ponnetonta. Teräviä tuulahduksia - jotka polttivat 1-2 sekuntia ja sen jälkeen olivat ohi. Kun vettä heitti useita kauhallisia, löylyn lämpö ei juurikaan noussut mutta kun liikahti lähteäkseen saunasta, ihoa alkoi polttaa kunnolla. Kyyryssä siis ulos saunan ovesta ja ulos ulko-ovesta jäähdyttelemään.
Eipä ollut siis järin suuri saunakokemus - mutta yhdistettynä hienoihin luistelupäiviin - oli kokonaisuus lähes kympin arvoinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)