perjantai 26. toukokuuta 2017

53. Telttasauna Karjalan kannaksella

Edessä oli perinteinen Helatorstain reissu Venäjälle. Helatorstai on mahdollistanut usein pitkän viikonlopun reissun.
Tälläkin kertaa olimme matkassa enduromoottoripyörillä. Takavuosina majoittauduimme lähes aina hotelleihin tai mökkikyliin, mutta myöhemmin olemme havainneet että jos matkaan saadaan huoltoauto kuljettamaan varusteita, on metsäleiri kaikkein mukavin. Helsingistä mukaan saapuneet vierailijat olivat järjestäneet mukaan telttasaunan.
Ensimmäisenä päivänä vietimme 5 tuntia Venäjän raja-asemalla koska tietokoneet oli sekaisin ja liikenne seis. Illan koittaessa olimme niin väsyneitä, että kenellekään ei tullut mieleen saunan kasaus ja lämmitys vaan keskityimme ruoanlaittoon ja varustehuoltoon.
Toisena päivänä panostimme leiriin saapumiseen enemmän eli olimme leirissä jo hyvissä ajoin. Edellisestä telttasauna-kokemuksesta oli pitkä aika joten odotin saunan lämpeämistä vesi kielellä.

Ensin sauna piti tietysti kasata ja monen putkivirityksen ja narujen kiristelyn jälkeen meillä oli neliskanttinen koppi, jonka keskellä teräksinen pönttö. Pöntön sivuille laitettiin verkkokorit, joihin pudoteltiin kiuaskiviä. Kiukaan päälle kasattiin vielä kiviä niin paljon kuin sen päällä putoamatta pysyi.
Vaikka kiuasta lämmitettiin lähes tunti ja ensimmäiset löylyt oli hyvät, alkoi kiuas antautua jo muutaman kauhallisen jälkeen. Kivimäärä oli aivan liian alhainen.
Kiuas sijaitsi kaiken lisäksi 30cm korkuisten jalkojen varassa ja oli ihan liian korkealla. Koska sauna oli pieni ja kiuas keskellä saunaa, oli vaikea löytää istumapaikkoja useammalle kuin kolmelle. Saunassa istuttiin maahan laitetuilla retkijakkaroilla. Tästä kaikesta ja yön kylmyydestä johtuen, pää oli tulessa kun jalat paleli.

Leiripaikkamme oli katsottu lammen rannalta ja lampi oli hyvä uida.

Kiva kokemus mutta jätti paljon mietteitä, miten itse tekisin jos telttasaunan rakentaisin. Ensinnäkin kiuas aivan maanrajaan ja kiukaan ympärille vaikka katiskaverkkoa jotta kiviä saadaan enemmän.