sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

23. Turun Caribia-kylpylä

Turkuun oli avattu pääsiäiseksi Super Park-niminen seikkailupuisto jossa kävimme heittämässä trampoliinilla muutamat voltit. Neljän tunnin aktiivisuuden jälkeen oli hyvä siirtyä kylpylän puolelle chillailemaan. Caribiasta löytyy perinteinen höyrykaappi sekä yllättävän hyvä pyöreä sauna.

Pyöreä sauna on pyörä ja sen keskellä on lähes neljä metriä pitkä sähkökiuas. Ylhäältä katsottuna sauna näyttäisi ehkä - kirkkoveneeltä ilman airoja.  Saunan erikoisuus on ikkunat joista näkee allasosastolle. Tosin ne oli niin huurussa että oli kivempi keskittyä itse asiaan  - kuin tirkistellä altaalla keimailevia naisia.

Saunassa oli jo valmiiksi hyvä lämpö ja löylyä minikauhalla noin 20 kertaa heittäessä, sai aikaan ihan miellyttävän lämpöisen kunnon löylynkin. Vettä viskoessa ja ranteen kipeytyessä, tuli mieleen pitäisikö kaataa vettä suoraan ämpäristä, mutta maltoin mieleni ja keskityin osumaan vedellä aina kuivaan kohtaan isoa kiuasta.

Kylpylässä olisi viihtynyt vielä pitempäänkin, mutta lopulta ikävät ihmiset kuuluttivat paikan menevän kiinni ja siksi altaalta piti poistua.

lauantai 26. maaliskuuta 2016

22. Kellarisauna Turun puutaloalueella

Sukulaisten asunto sijaitsi keskusten vieressä sijaitsevalla puutaloalueella. Talot oli rakennettu 1900 -luvun alussa ja oli ulkoasultaan suojeltuja. Sisätilat oli kuitenkin lähes jokaisessa asunnossa päivitetty tähän päivään. Tähän asuntoon oli rakennettu kellariin pesutilat ja myös sauna.

Saunan kiuas oli iso Helo tai joku vastaava. Kivimäärä näytti suurelle ja varmaan sen vuoksi kiukaasta lähti yllättävän hyvät löylyt sähkökiukaaksi.

Edellisen päivän saunominen tuntui vielä sen verran että jätin tämän kellarisaunan noin tunnin saunomisen päätteeksi.

perjantai 25. maaliskuuta 2016

21. Turun avantouimareiden sauna

Pääsiäisvisiitti Turun seudulle piti olla täynnä saunoja, mutta ennalta suunniteltu menikin mönkään. Pääsiäisen aikaan olisi päässyt Rymättylän Herrankukkaron maaiman suurimpaan maasavusaunaan, mutta koska saavuimme Suomen entiseen pääkaupunkiin junalla, eliminoi kulkemisongelmat liikkumisen lähiseuduilla. Julkiset liikennevälineet on käteviä, mutta toisaalta äärettömän rajoittavia. Onneksi tuo Herrankukkaron saunamaailma on tullut testattua jo pariinkin otteeseen.

Koska Rymättylä eliminoitui pois, etsin Turusta yleistä saunaa ja sellainen löytyikin; Forum sauna
Aukioloajatkin natsasi. Mutta miten ollakaan; saunan ainut viikottainen aukiolopäivä, perjantai, oli pitkäperjantain johdosta siirretty torstaiksi.

Torstaina junassa googlettelin vielä vaihtoehtoja ja sitten natsasi; Turun avantouimareiden sauna on auki JOKA PÄIVÄ. Kuulosti hyvälle.

Taas törmättiin kuljetusongelmaan, kun sukulaisille sattui perjantai illaksi lätkätreenit ja he tarvitsivat autoa. Mittasin matkaksi kohteeseen 4km ja sain lainattua fillarin joten olin vihdoin vapaa kuljetusrajotteista. Ehkä bussikin olisi kulkenut, mutta niiden aikataulujen selvittely,yms. tuntui vaativammalle kuin napata fillari alle ja tutustua samalla Turun kaupunkiin.

Ensimmäinen haaste oli löytää automaatti. Sauna maksoi 5€ seuraan kuulumattomilta. Älypuhelimen avulla löytyi Otto-piste ja sain toimintatonnin, öh... kaksikymppisen, nostettua. Perillä selvisi että myös korttimaksu olikin mahdollista.

Lähestyin saunaa ydinkeskustasta ja jouduin pysähtymään usein katsomaan navigaattorista olinko sittenkään menossa oikeaan suuntaan. Lumet oli jo kaikki sulaneet, mutta silti mereltä puhalsi hyvin kylmä jäätävä tuuli. Olin pukeutunut aivan liian kevyesti ja palelin.

Vihdoin, monen monen suuren YLÄmäen jälkeen laskettelin tunneliin ja hiekkarannasta päättelin olevani lähellä määränpäätä. Pienen puistokadun jälkeen olin korkean rakennuksen seinustalla. Uimareita käveli saunalle ja pois runsaasti. Pohdinkin, mahtuukohan saunaan lainkaan.

Kassalla selvisi tuo korttimaksu mahdollisuus, sekä mistä pääsee pukuhuoneisiin ja mistä avantoon. Saunasta ei ollut puhetta. Tässä vaiheessa pohdinkin, olikohan rakennuksessa sittenkään saunaa. Pukuhuoneessa oli muutama mies ja tervehdin heitä. Olin saanut kassalta avaimen, jota vastaava peltikaappi löytyi seinustalta. Vaihdoin vaatteet ripeästi - tai siis otin ne pois - ja painuin suihkuun. Muut eivät näyttäneet välittävän suihkusta vaan menivät suoraan ulos. Ajattelin heidän käyvän avannossa heti aluksi ja vasta sitten saunaan.
Suihkutilat oli yhtä kuin kolme suihkua pukuhuoneen päädyssä. Vieressä oli ovi josta pääsi - vessaan. Saunaan vievää ovea ei löytynyt mistään, joten puin simmarit ja lähdin ulos tutkimaan.

Sauna on rakennettu usean metrin korkean graniittipaaseista rakennetun kivijalan päälle. Ilmeisesti on varauduttu merenpinnan tulevaan nousuun (kts. kasvihuoneilmiö). Koko rakennuksen pituuden vievältä terassilta pääsi laskeutumaan laiturille jonka päädystä pääsikin saunaan - ja millaiseen. Sauna oli valtava ja täynnä ihmisiä. Keskellä oli pari kiuasta upotettuna lattiaan ja joiden päällä hirvittävä määrä putkia ristiin rastiin. Lauteet oli sivuilla laatoitettuja jättiläisen portaita ja päädyssä oli samanlaiset toteutettuna puusta. Istumakorkeuksia löytyi kolme. Kömmin tyhjään väliin ylimmälle lauteelle.

Lämmössä istuessa ehti tutkia hieman miten saunassa toimitaan. Eniten kiinnostusta herätti kiuas. Kukaan ei heittänyt löylyä, vaan sitä roiskui kiukaalle automaattisesti muutaman kymmenen sekunnin välein. Lämpöä saunassa oli 71 astetta ja kosteusprosentti hyvin suuri. Sauna vaikutti kuin suurelta höyrysaunalta ja hetken jo pelkäsin että olinkin höyrykaapissa - joista ei saanut tähän blogiin merkintää. Pelko hälveni kun huomasin jossain vaiheessa löylyä lentävän kiukaalle paljon useammin kuin normaalisti. Huomasin että takaseiniin, ylimmille lauteille, oli sinne tänne kylvetty mustia puolipallon muotoisia painikkeita, joista sai lähetettyä kiukaalle ylimääräisen lastin vettä. Edelleen vesi valui kiukaalle monimutkaisen putkihässäkän kautta.
Lauteilla istuessa ehti pohtia putkien tarkoitusta ja päädyin ratkaisuun että kiukaan hormiputket menee katon sisään rakennettujen vesisäiliöiden läpi. Kiukaiden välistä nousee säiliöihin ilmeisesti täyttöputket ja alas laskeutuu toiset, joista vesi välitetään kiukaalle. Jollain tapaa täytetään osa putkista ja joko automaatti tai painike laukaisee magneettiventtiilin, joka päästäää lastin vettä valumaan omalla painollaan kiukaalle.

Kiukaat vaikutti sähkökiukaille, mutta niiden keskeltä nousevat putket ja humina paljasti lämmönlähteen joksikin muuksi. Kaasuarvelu vaihtui öljyyn kun näkö ja kuuloaistin lisäksi otin käyttöön hajuaistin. Saunassa oli helppo haistella; lämpö ei missään vaiheessa noussut niin kovaksi, että olisi ollut vaikea hengittää.

Saunasta poistuttiin yhdestä kulmasta pitkälle laiturille, joka oli päällystetty turkkipellillä. Loistava keksintö varmistaa ettei lämmitysmatot tuhoudu lunta ja jäätä poistaessa. En saanut selville oliko lämmitys sähköllä vai jopa vesikiertoinen. Laiturin päädystä löytyi viidet eri portaat veteen ja pumput kierrättivät vettä, estäen avannon jäätymisen. Tosin nyt järvi/meri näytti jo lähes kokonaan sulaneelta. Keskellä selkää oli vielä yhtenäistä jäätä. Laskeuduin veteen - joka näytti samalta kuin meillä keväällä peltojen välissä virtaavassa valtaojassa. Vesi oli aivan vihreää ja sameaa. Samalla muistin että Aurajokihan on kuuluisa sameasta ja savisesta vedestään. Sieltähän tämäkin vesi valui.

Kävin parin-kolmen tunnin aikana uimassa useita kertoja, jäähdyttelin rannalle kannetuilla penkeillä ja lämmittelin saunassa. Sauna oli makuuni hieman liian kylmä, mutta kyllä sielläkin tarpeeksi istuessa tuli olo että kaipaa takaisin avantoon. Saunaan tullessa oli fiksu keksintö; rintakehän korkeudelle sijoitettu juomapiste. Kun juomapiste oli saunaaan tultaessa, tuli muistettua juoda tarpeeksi vettä.

Erikoisuutena saunavuoro oli ns. "Hiljainen sauna". Oli mukava istua hiljaisuudessa, kuunnellen pelkästään kiukaan sihinää ja kohinaa. Käytännön soisi leviävän muihinkin yleisösaunoihin. Joskus on kiva keskustella lauteilla kaikenlaista, joskus voisi ihmiset istua hiljaa ja vain nauttia lämmöstä. 

Lopuksi pesin Aurajoen saven iholta suihkussa ja lähdin fillaroimaan takaisin keskustaan. Onneksi illaksi oli tuuli tyyntynyt ja paluumatka sujui mukavan lämpimissä merkeissä.






maanantai 14. maaliskuuta 2016

Helsinki Sauna Day

Mikä menetetty mahdollisuus :(  Luin tapahtumasta http://www.helsinkisaunaday.fi/ perjantain hesarista. Ja lauantaina olisi pitänyt olla jo pääkaupunkiseudulla. Hiukan pitemmällä varoitusajalla, olisin ehtinyt järjestellä muut menot.
Syksyllä pitää osallistua ko. tapahtumaan ehdottomasti. Sadan saunan blogiin ne ei enää mahdu, mutta mieleenpainuviin saunakokemuksiin kyllä.

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Uusia saunoja on tullut kerättyä luvattoman laiskasti. Saunassa toki on tullut käytyä vähintään 2 kertaa viikossa, joskus viisikin, mutta uudet saunat loistavat poissaolollaan. Kohta aloitetaan loppukiri ;)

Odotellessa on hyvä muistella hieman saunoista, joissa on tullut elämän aikana käytyä.

Vanhimmat muistot ovat äitini kotipaikalta, jossa hyttysiä riitti ja riittää ilmeisesti edelleenkin. Pihalla poltettiin aina tulta ja välillä käytiin heittämässä tuleen tuoreita koivunoksia, jotta saatiin lisää hyttystenkarkoitus savua.
Vanhan maatilan pihalla tuli temmellettyä monina kesinä ja iltaisin aina saunaan. Sauna sijaitsi tontin takareunalla. Ovesta astuessa oli vastassa kapea pukuhuone, jonka penkeille ja naulakoihin sai jätettyä vaatteensa. Saunaan astuttiin suoraan korkean kynnyksen yli. Betonilattialla oli puusta tehdyt rallit ja sopivat kaadot, jotta lattialle tippuva pesuvesi valuisi uraan, jota pitkin takaseinän kolosta ulos. Joskus kolosta tuli sisään hiiri, joka kaipasi myös lämpöä ja kenties vähän löylyäkin. Pesuvesi pumpattiin kaivosta käsipumpulla. Uimassakin saattoi käydä, mutta joen rantaan oli useampi sata metriä ja runsaasta itikoiden määrästä johtuen, uimareissut jätettiin yleensä minimiin. Joen ranta sitäpaitsi oli jyrkkä ja pienille lapsille sopimaton.

Varhaisiin lapsuusmuistoihin kuuluu myös Lappeenrannan uimahallin sauna, pitkulainen huone, jonka kaksi isoa sähkökiuasta tuotti oikein kunnon lämpöä. Paneloidut seinät tummuivat yleensä vuodessa kuumuudesta johtuen. Lattia oli paljaan jalan alla yleensä niin kuuma että piti kipristellä varpaita. Lauteille ei kärsinyt istua, ilman että heitti kylmää vettä alle. Seiniin oli upotettu peltiset syvennykset, joissa oli pari kellertävää valaisinta. Välillä vanhat papat innostuivat heittämään löylyä ja ne, kenelle se ei käynyt, laskeutuivat istumaan alemmalle lauteella.
Toista on nykyään, saunassa on mieto lämpö ja löylyä heitellään kiukaalle varovasti, ettei vaan kukaan pahoita mieltään. Jos innostuu ottamaan vähän kovemmat löylyt, kukaan aikuisista ei kehtaa istua alemmalle lauteelle, vaan lähtee kokonaan pois. No, omapa on valintansa.

Hienoja saunamuistoja on saunat keskellä pimeyttä. Nuorison vaellusleirin päivien päätteeksi päästiin aina rantasaunalle Kopravaaran Koli Freetime-leirikeskuksessa. Sauna on aina parasta, kun on päivän suorittanut jotain liikunnallista. Keskellä hiljaisuutta, pienessä pakkasessa, tähtitaivaan alla, on mahtava vilvoitella saunomisen lomassa. Samassa paikassa tuli myöhemmin käytyä hiihtoleirillä ja saunottua tuli jälleen pitkän kaavan kautta.

Sortavalaan mentiin aikoinaan pyöräilemään. Etsimme auton kanssa sopivaa telttaleiripaikkaa ja löysimmekin sellaisen läheisestä saaresta, jonne pääsi ponttonisiltaa pitkin. Fillarointia tuli loppupeleissä melko vähän, koska keli oli hyvin sateinen. Ajoimme leiripaikallemme aina ohi talosta, jonka pihalla oli sauna. Hetken mielijohteesta pysähdyimme ja kysyimme lämmittäisikö talonväki meille saunan. Illalla saunoimme Venäläisessä saunassa. Kiuas oli kuin hornankattila ja lämpöä riitti.

Korsusaunassa on tullut saunottua useaankin kertaan. Kerran varasin meille Lusikkovuoren korsun jouluksi. Oli hieno viettää korsussa pari yötä. Saunassa ongelmaksi tuli ponneton lämpö, koska sauna sijaitsi maan alla ja lämmittäessä oli alkulämpö pakkasen puolella. Kylmä maa veti kaiken lämmön, mitä kiukaasta sai irti yllytettyä.

Nyt, kun oikein käy miettimään, on tullut saunottua aika monessa eri saunassa. Aloitin listaamaan niitä tuohon alle, mutta totesin urakan toivottomaksi. Niitä on nimittäin satoja.