19. ja 20. Круглые бани

Joskus vuosia vuosia sitten, 27. asteen pakkasessa, etsiydyimme elämäni ensimmäistä kertaa venäläiseen yleiseen saunaan. Se oli tämä. Metroasemalta sai vähän aikaa hahmottaa, missä ihmeessä sauna oli. Hyytävässä pakkasessa tallustimme ja vihdoin löysimme pyöreän rakennuksen - jonka sisäpihalla piti oleman lämmitetty uima-allas. Se olisi siinä pakkasessa ollut todella erikoinen kokemus - jos vain olisimme tienneet, ettei halvimmalta rahvaan osastolta ole mitään asiaa uimaan.

Yleensä olemme ottaneet saunan halvimmalta osastolta. Mukava sulautua tavallisen kansan sekaan. Kerran kävi vahinko, yleinen puoli oli jo suljettu ja vaihtoehtona oli vain privaatti osasto. Kiva kokemus sekin omine biljardipöytineen, baareineen, jne...

Nyt olin viisaampi ja kysyimme heti lux/premium osastoa. Parempiosaisten alue ei olekaan ihan halpa vaan lystistä piti köyhtyä 400RUB/tunti. Pukuhuoneessa oli useita puolikorkein seinin erotettuja "looseja" joissa oli heiluriovet. Looseissa oli naulakot ja pitkä pöytä penkkeineen. Meidän lisäksemme koko osastolla oli vain kolme miestä ja pieni poika. Rauhallista.
Saunaan mennessä sain jopa heittää löylyä. Löylyn heitto kun tuntui olevan venäläisille aika pyhä ja rituaalinomainen suoritus, johon en ulkomaalaisena ole uskaltanut ikinä ennen ryhtyä. Sauna oli tyhjä. Ei tarvinnut kysyä lupaa.

Paremman laadun osastoa ei tunnistanut suihkutiloista vaan saunasta. Sauna oli paneloitu kattoa myöten. Lämpö oli taattua laatua. Jossain vaiheessa saunaan alkoi ilmestyä enemmänkin porukkaa ja jopa löylyttäjä - joka vastoi hoidettavaansa hyvällä rytmillä ja kävi välillä pesuhuoneen kylmässä altaassa viilentymässä - jatkaen kohta vastomista entistä kiivaammalla rytmillä.

Pesuhuoneen kulmaan oli tällä välin ilmestynyt hierontapöytä ja hieroja. Sekä asiakas. Menimme ulkoaltaaseen. Räntäsateessa oli mukava kellua lämpimän haaleassa vedessä. Tiistai-päivänä koko sauna oli suljettu naisilta, joten uimaan pystyi menemään ilman ylimääräisiä pukemisrutiineja.

Tämänkertainen saunaosastomme sisälsi myös höyrysaunan - jossa ei käyty - sekä "Suomalaisen saunan". Tämä finski-versio oli lämmitetty 130 asteiseksi ja sähkökiuas oli täynnä valtavia kivenjärkäleitä. Löylykiulua ei ollut, mutta pesusaavi ja kaksi kättä riittivät vedenheittoon. Kävimme välillä lämmittämässä nahkan punaiseksi ja hyvin sekalaisessa järjestyksessä eri uima-altaissa sekä saunoissa.

Jossain vaiheessa aloimme pohtimaan, mihin aikaan pitäisi lähteä että ehtisi käydä syömässä ennen illalla lähtevää junaa. Kunnes keksimme että täältähän saa ruokaa. Tilasimme Snitzelit ja ranskanperunat. Kari vielä Stolisnaja salaatinkin. Loistava systeemi syödä välillä, käydä saunomassa  ja palata jatkamaan ateriointia myöhemmin. Tänne voisi tulla toisenkin kerran ja vaikka isommalla porukalla. Me viihdyimme kolmisen tuntia ja neljäskin olisi mennyt helposti. Sen verran koukuttavaa oli saunoa pitkän kaavan mukaan.

18. Нептун

Maanantai-illaksi oli suunniteltu jääkiekkopeli joten etsimme saunaa suunnasta, josta oli helppo tulla heittämään reput hotellille ennen peliä. Vasilinsaarelta, läheltä metroasemaa, löytyi Neptun.
Lähestyminen sujui muuten ok, mutta Vasileostrovskaya-metroasema olikin remontissa ja huomasimme päätyneemme Primorskayan-asemalle. No, kerrankos sitä ajetaan pitkäksi.
Nappasimme sopuhintaisen taksin ja hurautimme kolmisen kilometriä takaisinpäin. Sauna olisikin ollut vaikea löytää ilman taksikuskia, koska se sijaitsi kerrostalokorttelin sisäpihan perällä.

Punainen tiilitalo oli houkuttavan näköinen. Sisältä löytyi toisesta kerroksesta ensin käytävä, jossa lipunmyyntitiski, parturi, kosmetologi ja ties mitä palveluja. Käytävän perältä noustiin portaita ensin naisten kerrokseen ja siitä eteenpäin miesten osastolle. Porraskäytävässä meidät toivotti tervetulleeksi alaston hikinen ukko joka puhisi itsekseen jotain. Tiesimme olevamme perillä.

Täällä saunamajuri oli nuorehko mies - joka hymyili. Kontrasti edellisen saunan majuriin oli niin suuri että rohkenimme kysyä olisiko myytävänä vettä. Takahuoneen jääkaapista löytyi jopa olutta. Täällä pukukaapit oli parhaat päivänsä nähneitä, ruosteisia ja likaisia. Kaapin päälle ei kehdannut laskea edes vesipullon pohjaa. Ilma oli jotenkin raskasta hengittää ja lämmöstä sekä kosteudesta johtuen, hiki tuli jo vaatteita riisuessa.

Pukuhuoneen perältä löytyi ovi välihuoneeseen, josta pääsi vessaan. Nyt muistin ekakertaa, miksi venäläiseen saunaan on kiva ottaa jotkut jalkineet; vessan lattia lainehti ja muutama läikkä oli ihan oikeaa paskaa. Joskus aikoinaan käytiin venäläisessä saunassa tajuamatta laittaa jalkineita ja juuri wc käynti oli melkoisen inhaa puuhaa. Pesuhuoneesta löytyi taas, venäläiseen tapaan, paljon penkkejä sekä rivistö suihkuja - joista oli varastettu sadetinsuutin. Sauna oli samaa sarjaa edellisten kanssa. Iso kiuas ja mukava lämpö.

Pitkän kaavan saunomisen jälkeen etsimme jälleen ruokapaikan ja kävelimme Petrovski-stadionille saakka, josta otimme vihdoin bussin Nevsky prospektille. Nopean hotelliin tavaroiden viemisen jälkeen lähdimme kohti jäähallia ja illan peliä.