Lähestyminen sujui muuten ok, mutta Vasileostrovskaya-metroasema olikin remontissa ja huomasimme päätyneemme Primorskayan-asemalle. No, kerrankos sitä ajetaan pitkäksi.
Nappasimme sopuhintaisen taksin ja hurautimme kolmisen kilometriä takaisinpäin. Sauna olisikin ollut vaikea löytää ilman taksikuskia, koska se sijaitsi kerrostalokorttelin sisäpihan perällä.
Punainen tiilitalo oli houkuttavan näköinen. Sisältä löytyi toisesta kerroksesta ensin käytävä, jossa lipunmyyntitiski, parturi, kosmetologi ja ties mitä palveluja. Käytävän perältä noustiin portaita ensin naisten kerrokseen ja siitä eteenpäin miesten osastolle. Porraskäytävässä meidät toivotti tervetulleeksi alaston hikinen ukko joka puhisi itsekseen jotain. Tiesimme olevamme perillä.
Täällä saunamajuri oli nuorehko mies - joka hymyili. Kontrasti edellisen saunan majuriin oli niin suuri että rohkenimme kysyä olisiko myytävänä vettä. Takahuoneen jääkaapista löytyi jopa olutta. Täällä pukukaapit oli parhaat päivänsä nähneitä, ruosteisia ja likaisia. Kaapin päälle ei kehdannut laskea edes vesipullon pohjaa. Ilma oli jotenkin raskasta hengittää ja lämmöstä sekä kosteudesta johtuen, hiki tuli jo vaatteita riisuessa.
Pukuhuoneen perältä löytyi ovi välihuoneeseen, josta pääsi vessaan. Nyt muistin ekakertaa, miksi venäläiseen saunaan on kiva ottaa jotkut jalkineet; vessan lattia lainehti ja muutama läikkä oli ihan oikeaa paskaa. Joskus aikoinaan käytiin venäläisessä saunassa tajuamatta laittaa jalkineita ja juuri wc käynti oli melkoisen inhaa puuhaa. Pesuhuoneesta löytyi taas, venäläiseen tapaan, paljon penkkejä sekä rivistö suihkuja - joista oli varastettu sadetinsuutin. Sauna oli samaa sarjaa edellisten kanssa. Iso kiuas ja mukava lämpö.
Pitkän kaavan saunomisen jälkeen etsimme jälleen ruokapaikan ja kävelimme Petrovski-stadionille saakka, josta otimme vihdoin bussin Nevsky prospektille. Nopean hotelliin tavaroiden viemisen jälkeen lähdimme kohti jäähallia ja illan peliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti