19. ja 20. Круглые бани

Joskus vuosia vuosia sitten, 27. asteen pakkasessa, etsiydyimme elämäni ensimmäistä kertaa venäläiseen yleiseen saunaan. Se oli tämä. Metroasemalta sai vähän aikaa hahmottaa, missä ihmeessä sauna oli. Hyytävässä pakkasessa tallustimme ja vihdoin löysimme pyöreän rakennuksen - jonka sisäpihalla piti oleman lämmitetty uima-allas. Se olisi siinä pakkasessa ollut todella erikoinen kokemus - jos vain olisimme tienneet, ettei halvimmalta rahvaan osastolta ole mitään asiaa uimaan.

Yleensä olemme ottaneet saunan halvimmalta osastolta. Mukava sulautua tavallisen kansan sekaan. Kerran kävi vahinko, yleinen puoli oli jo suljettu ja vaihtoehtona oli vain privaatti osasto. Kiva kokemus sekin omine biljardipöytineen, baareineen, jne...

Nyt olin viisaampi ja kysyimme heti lux/premium osastoa. Parempiosaisten alue ei olekaan ihan halpa vaan lystistä piti köyhtyä 400RUB/tunti. Pukuhuoneessa oli useita puolikorkein seinin erotettuja "looseja" joissa oli heiluriovet. Looseissa oli naulakot ja pitkä pöytä penkkeineen. Meidän lisäksemme koko osastolla oli vain kolme miestä ja pieni poika. Rauhallista.
Saunaan mennessä sain jopa heittää löylyä. Löylyn heitto kun tuntui olevan venäläisille aika pyhä ja rituaalinomainen suoritus, johon en ulkomaalaisena ole uskaltanut ikinä ennen ryhtyä. Sauna oli tyhjä. Ei tarvinnut kysyä lupaa.

Paremman laadun osastoa ei tunnistanut suihkutiloista vaan saunasta. Sauna oli paneloitu kattoa myöten. Lämpö oli taattua laatua. Jossain vaiheessa saunaan alkoi ilmestyä enemmänkin porukkaa ja jopa löylyttäjä - joka vastoi hoidettavaansa hyvällä rytmillä ja kävi välillä pesuhuoneen kylmässä altaassa viilentymässä - jatkaen kohta vastomista entistä kiivaammalla rytmillä.

Pesuhuoneen kulmaan oli tällä välin ilmestynyt hierontapöytä ja hieroja. Sekä asiakas. Menimme ulkoaltaaseen. Räntäsateessa oli mukava kellua lämpimän haaleassa vedessä. Tiistai-päivänä koko sauna oli suljettu naisilta, joten uimaan pystyi menemään ilman ylimääräisiä pukemisrutiineja.

Tämänkertainen saunaosastomme sisälsi myös höyrysaunan - jossa ei käyty - sekä "Suomalaisen saunan". Tämä finski-versio oli lämmitetty 130 asteiseksi ja sähkökiuas oli täynnä valtavia kivenjärkäleitä. Löylykiulua ei ollut, mutta pesusaavi ja kaksi kättä riittivät vedenheittoon. Kävimme välillä lämmittämässä nahkan punaiseksi ja hyvin sekalaisessa järjestyksessä eri uima-altaissa sekä saunoissa.

Jossain vaiheessa aloimme pohtimaan, mihin aikaan pitäisi lähteä että ehtisi käydä syömässä ennen illalla lähtevää junaa. Kunnes keksimme että täältähän saa ruokaa. Tilasimme Snitzelit ja ranskanperunat. Kari vielä Stolisnaja salaatinkin. Loistava systeemi syödä välillä, käydä saunomassa  ja palata jatkamaan ateriointia myöhemmin. Tänne voisi tulla toisenkin kerran ja vaikka isommalla porukalla. Me viihdyimme kolmisen tuntia ja neljäskin olisi mennyt helposti. Sen verran koukuttavaa oli saunoa pitkän kaavan mukaan.