Uusia saunoja on tullut kerättyä luvattoman laiskasti. Saunassa toki on tullut käytyä vähintään 2 kertaa viikossa, joskus viisikin, mutta uudet saunat loistavat poissaolollaan. Kohta aloitetaan loppukiri ;)

Odotellessa on hyvä muistella hieman saunoista, joissa on tullut elämän aikana käytyä.

Vanhimmat muistot ovat äitini kotipaikalta, jossa hyttysiä riitti ja riittää ilmeisesti edelleenkin. Pihalla poltettiin aina tulta ja välillä käytiin heittämässä tuleen tuoreita koivunoksia, jotta saatiin lisää hyttystenkarkoitus savua.
Vanhan maatilan pihalla tuli temmellettyä monina kesinä ja iltaisin aina saunaan. Sauna sijaitsi tontin takareunalla. Ovesta astuessa oli vastassa kapea pukuhuone, jonka penkeille ja naulakoihin sai jätettyä vaatteensa. Saunaan astuttiin suoraan korkean kynnyksen yli. Betonilattialla oli puusta tehdyt rallit ja sopivat kaadot, jotta lattialle tippuva pesuvesi valuisi uraan, jota pitkin takaseinän kolosta ulos. Joskus kolosta tuli sisään hiiri, joka kaipasi myös lämpöä ja kenties vähän löylyäkin. Pesuvesi pumpattiin kaivosta käsipumpulla. Uimassakin saattoi käydä, mutta joen rantaan oli useampi sata metriä ja runsaasta itikoiden määrästä johtuen, uimareissut jätettiin yleensä minimiin. Joen ranta sitäpaitsi oli jyrkkä ja pienille lapsille sopimaton.

Varhaisiin lapsuusmuistoihin kuuluu myös Lappeenrannan uimahallin sauna, pitkulainen huone, jonka kaksi isoa sähkökiuasta tuotti oikein kunnon lämpöä. Paneloidut seinät tummuivat yleensä vuodessa kuumuudesta johtuen. Lattia oli paljaan jalan alla yleensä niin kuuma että piti kipristellä varpaita. Lauteille ei kärsinyt istua, ilman että heitti kylmää vettä alle. Seiniin oli upotettu peltiset syvennykset, joissa oli pari kellertävää valaisinta. Välillä vanhat papat innostuivat heittämään löylyä ja ne, kenelle se ei käynyt, laskeutuivat istumaan alemmalle lauteella.
Toista on nykyään, saunassa on mieto lämpö ja löylyä heitellään kiukaalle varovasti, ettei vaan kukaan pahoita mieltään. Jos innostuu ottamaan vähän kovemmat löylyt, kukaan aikuisista ei kehtaa istua alemmalle lauteelle, vaan lähtee kokonaan pois. No, omapa on valintansa.

Hienoja saunamuistoja on saunat keskellä pimeyttä. Nuorison vaellusleirin päivien päätteeksi päästiin aina rantasaunalle Kopravaaran Koli Freetime-leirikeskuksessa. Sauna on aina parasta, kun on päivän suorittanut jotain liikunnallista. Keskellä hiljaisuutta, pienessä pakkasessa, tähtitaivaan alla, on mahtava vilvoitella saunomisen lomassa. Samassa paikassa tuli myöhemmin käytyä hiihtoleirillä ja saunottua tuli jälleen pitkän kaavan kautta.

Sortavalaan mentiin aikoinaan pyöräilemään. Etsimme auton kanssa sopivaa telttaleiripaikkaa ja löysimmekin sellaisen läheisestä saaresta, jonne pääsi ponttonisiltaa pitkin. Fillarointia tuli loppupeleissä melko vähän, koska keli oli hyvin sateinen. Ajoimme leiripaikallemme aina ohi talosta, jonka pihalla oli sauna. Hetken mielijohteesta pysähdyimme ja kysyimme lämmittäisikö talonväki meille saunan. Illalla saunoimme Venäläisessä saunassa. Kiuas oli kuin hornankattila ja lämpöä riitti.

Korsusaunassa on tullut saunottua useaankin kertaan. Kerran varasin meille Lusikkovuoren korsun jouluksi. Oli hieno viettää korsussa pari yötä. Saunassa ongelmaksi tuli ponneton lämpö, koska sauna sijaitsi maan alla ja lämmittäessä oli alkulämpö pakkasen puolella. Kylmä maa veti kaiken lämmön, mitä kiukaasta sai irti yllytettyä.

Nyt, kun oikein käy miettimään, on tullut saunottua aika monessa eri saunassa. Aloitin listaamaan niitä tuohon alle, mutta totesin urakan toivottomaksi. Niitä on nimittäin satoja.