perjantai 25. maaliskuuta 2016

21. Turun avantouimareiden sauna

Pääsiäisvisiitti Turun seudulle piti olla täynnä saunoja, mutta ennalta suunniteltu menikin mönkään. Pääsiäisen aikaan olisi päässyt Rymättylän Herrankukkaron maaiman suurimpaan maasavusaunaan, mutta koska saavuimme Suomen entiseen pääkaupunkiin junalla, eliminoi kulkemisongelmat liikkumisen lähiseuduilla. Julkiset liikennevälineet on käteviä, mutta toisaalta äärettömän rajoittavia. Onneksi tuo Herrankukkaron saunamaailma on tullut testattua jo pariinkin otteeseen.

Koska Rymättylä eliminoitui pois, etsin Turusta yleistä saunaa ja sellainen löytyikin; Forum sauna
Aukioloajatkin natsasi. Mutta miten ollakaan; saunan ainut viikottainen aukiolopäivä, perjantai, oli pitkäperjantain johdosta siirretty torstaiksi.

Torstaina junassa googlettelin vielä vaihtoehtoja ja sitten natsasi; Turun avantouimareiden sauna on auki JOKA PÄIVÄ. Kuulosti hyvälle.

Taas törmättiin kuljetusongelmaan, kun sukulaisille sattui perjantai illaksi lätkätreenit ja he tarvitsivat autoa. Mittasin matkaksi kohteeseen 4km ja sain lainattua fillarin joten olin vihdoin vapaa kuljetusrajotteista. Ehkä bussikin olisi kulkenut, mutta niiden aikataulujen selvittely,yms. tuntui vaativammalle kuin napata fillari alle ja tutustua samalla Turun kaupunkiin.

Ensimmäinen haaste oli löytää automaatti. Sauna maksoi 5€ seuraan kuulumattomilta. Älypuhelimen avulla löytyi Otto-piste ja sain toimintatonnin, öh... kaksikymppisen, nostettua. Perillä selvisi että myös korttimaksu olikin mahdollista.

Lähestyin saunaa ydinkeskustasta ja jouduin pysähtymään usein katsomaan navigaattorista olinko sittenkään menossa oikeaan suuntaan. Lumet oli jo kaikki sulaneet, mutta silti mereltä puhalsi hyvin kylmä jäätävä tuuli. Olin pukeutunut aivan liian kevyesti ja palelin.

Vihdoin, monen monen suuren YLÄmäen jälkeen laskettelin tunneliin ja hiekkarannasta päättelin olevani lähellä määränpäätä. Pienen puistokadun jälkeen olin korkean rakennuksen seinustalla. Uimareita käveli saunalle ja pois runsaasti. Pohdinkin, mahtuukohan saunaan lainkaan.

Kassalla selvisi tuo korttimaksu mahdollisuus, sekä mistä pääsee pukuhuoneisiin ja mistä avantoon. Saunasta ei ollut puhetta. Tässä vaiheessa pohdinkin, olikohan rakennuksessa sittenkään saunaa. Pukuhuoneessa oli muutama mies ja tervehdin heitä. Olin saanut kassalta avaimen, jota vastaava peltikaappi löytyi seinustalta. Vaihdoin vaatteet ripeästi - tai siis otin ne pois - ja painuin suihkuun. Muut eivät näyttäneet välittävän suihkusta vaan menivät suoraan ulos. Ajattelin heidän käyvän avannossa heti aluksi ja vasta sitten saunaan.
Suihkutilat oli yhtä kuin kolme suihkua pukuhuoneen päädyssä. Vieressä oli ovi josta pääsi - vessaan. Saunaan vievää ovea ei löytynyt mistään, joten puin simmarit ja lähdin ulos tutkimaan.

Sauna on rakennettu usean metrin korkean graniittipaaseista rakennetun kivijalan päälle. Ilmeisesti on varauduttu merenpinnan tulevaan nousuun (kts. kasvihuoneilmiö). Koko rakennuksen pituuden vievältä terassilta pääsi laskeutumaan laiturille jonka päädystä pääsikin saunaan - ja millaiseen. Sauna oli valtava ja täynnä ihmisiä. Keskellä oli pari kiuasta upotettuna lattiaan ja joiden päällä hirvittävä määrä putkia ristiin rastiin. Lauteet oli sivuilla laatoitettuja jättiläisen portaita ja päädyssä oli samanlaiset toteutettuna puusta. Istumakorkeuksia löytyi kolme. Kömmin tyhjään väliin ylimmälle lauteelle.

Lämmössä istuessa ehti tutkia hieman miten saunassa toimitaan. Eniten kiinnostusta herätti kiuas. Kukaan ei heittänyt löylyä, vaan sitä roiskui kiukaalle automaattisesti muutaman kymmenen sekunnin välein. Lämpöä saunassa oli 71 astetta ja kosteusprosentti hyvin suuri. Sauna vaikutti kuin suurelta höyrysaunalta ja hetken jo pelkäsin että olinkin höyrykaapissa - joista ei saanut tähän blogiin merkintää. Pelko hälveni kun huomasin jossain vaiheessa löylyä lentävän kiukaalle paljon useammin kuin normaalisti. Huomasin että takaseiniin, ylimmille lauteille, oli sinne tänne kylvetty mustia puolipallon muotoisia painikkeita, joista sai lähetettyä kiukaalle ylimääräisen lastin vettä. Edelleen vesi valui kiukaalle monimutkaisen putkihässäkän kautta.
Lauteilla istuessa ehti pohtia putkien tarkoitusta ja päädyin ratkaisuun että kiukaan hormiputket menee katon sisään rakennettujen vesisäiliöiden läpi. Kiukaiden välistä nousee säiliöihin ilmeisesti täyttöputket ja alas laskeutuu toiset, joista vesi välitetään kiukaalle. Jollain tapaa täytetään osa putkista ja joko automaatti tai painike laukaisee magneettiventtiilin, joka päästäää lastin vettä valumaan omalla painollaan kiukaalle.

Kiukaat vaikutti sähkökiukaille, mutta niiden keskeltä nousevat putket ja humina paljasti lämmönlähteen joksikin muuksi. Kaasuarvelu vaihtui öljyyn kun näkö ja kuuloaistin lisäksi otin käyttöön hajuaistin. Saunassa oli helppo haistella; lämpö ei missään vaiheessa noussut niin kovaksi, että olisi ollut vaikea hengittää.

Saunasta poistuttiin yhdestä kulmasta pitkälle laiturille, joka oli päällystetty turkkipellillä. Loistava keksintö varmistaa ettei lämmitysmatot tuhoudu lunta ja jäätä poistaessa. En saanut selville oliko lämmitys sähköllä vai jopa vesikiertoinen. Laiturin päädystä löytyi viidet eri portaat veteen ja pumput kierrättivät vettä, estäen avannon jäätymisen. Tosin nyt järvi/meri näytti jo lähes kokonaan sulaneelta. Keskellä selkää oli vielä yhtenäistä jäätä. Laskeuduin veteen - joka näytti samalta kuin meillä keväällä peltojen välissä virtaavassa valtaojassa. Vesi oli aivan vihreää ja sameaa. Samalla muistin että Aurajokihan on kuuluisa sameasta ja savisesta vedestään. Sieltähän tämäkin vesi valui.

Kävin parin-kolmen tunnin aikana uimassa useita kertoja, jäähdyttelin rannalle kannetuilla penkeillä ja lämmittelin saunassa. Sauna oli makuuni hieman liian kylmä, mutta kyllä sielläkin tarpeeksi istuessa tuli olo että kaipaa takaisin avantoon. Saunaan tullessa oli fiksu keksintö; rintakehän korkeudelle sijoitettu juomapiste. Kun juomapiste oli saunaaan tultaessa, tuli muistettua juoda tarpeeksi vettä.

Erikoisuutena saunavuoro oli ns. "Hiljainen sauna". Oli mukava istua hiljaisuudessa, kuunnellen pelkästään kiukaan sihinää ja kohinaa. Käytännön soisi leviävän muihinkin yleisösaunoihin. Joskus on kiva keskustella lauteilla kaikenlaista, joskus voisi ihmiset istua hiljaa ja vain nauttia lämmöstä. 

Lopuksi pesin Aurajoen saven iholta suihkussa ja lähdin fillaroimaan takaisin keskustaan. Onneksi illaksi oli tuuli tyyntynyt ja paluumatka sujui mukavan lämpimissä merkeissä.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti