Ex tempore tuli piipahdettua lapsuudenkodin saunassa. Normaalin lauantai-illan vierailun aikana tuli tieto että sauna on kuuma. No sinne sitten äkkiä.
Asuin tässä kodissa kuusivuotiaasta aina sinne saakka kunnes muutin omaan asuntoon. Isäni remontoi talon lattiasta kattoon ja myös saunatilat. Sauna sijaitsee omakotitalon kellarikerroksessa. Siihen aikaan ei paljon lattialämmityksiä tunnettu ja lattia onkin siksi aivan älyttömän kylmä. Lapsuudessa suihkukäynnit oli tuskaa, kun suihkun jälkeen sai palellen kuivatella.
Itse saunassa on nurkassa puukiuas ja vieressä seinällä sähkökiuas. Aikoinaan, kun urheilin kilpaa, asennettiin sähkökiuas jotta lenkille lähtiessä voi laittaa kiukaan lämpenemään eikä puita tarvitse lisäillä välillä. Sähkökiuasta on käytetty myös yhdessä puukiukaan kanssa, nopeuttamaan lämmitystä. Ratkaisu toimii hienosti.
En muistanutkaan miten hyvät löylyt tässä saunassa on. Jälleen tuli todistettua että jokainen sauna on aivan omanlaatuinen yksikkönsä. Saunan löylyihin vaikuttaa niin kiuas, saunan koko, lauteiden suhde kiukaaseen, kiukaan sijoittelu suhteessa oveen ja ilmanvaihtoon. Oikeastaan muistin nämä löylyt. Saunassa oli sopivan lämmin, enemmän kuuma kuin lämmin. Vettä heittäessä löyly tuli nopeasti mutta pehmeästi, viipyili hetken ja häipyi suhteellisen nopeasti. Löylyä paljon heittäessä se ei alkanut polttaa, niinkuin useasti käy, vaan se vain nosti saunan lämpöä tasaisesti. Ehkä vaikutti se että kaikki vesi höyrystyi kiukaasta hetkessä, eikä jäänyt kiville nostamaan kosteutta hitaasti. Pintakivet olivat siis todella kuumia.
Saunasta on ikkunat pesuhuoneeseen, josta edelleen ikkuna ulos. Näitä kapeita kellarinikkunoita. Saunasta saa ilmanvaihtoräppänän auki pesuhuoneeseen ja epäselväksi jäi tuleeko aukosta ilmaa sisälle vai poistuuko siitä enemmän ulos, jolloin korvausilmaa tulisi saunan oven alta. Muuta ilmanvaihtoa ei ole - puukiukaan imua lukuunottamatta.
Lapsena minulla oli tapana avata yläreunastaan saranoitu kellarinikkuna salvoistaan ja laittaa puurima ikkunoiden väliin. Koska toinen ikkuna avautui ulos ja toinen sisään, jäi ne puurimalla eroteltuna A-kirjaimen muotoon auki. Työnsin aina nenäni ikkunanrakoon ja haistelin sateista, talvista, pakkasilmaa ja mitä milloinkin sattui ikkunasta tulemaan.
Joskus kävin vilvoittelemassa autotallin oven luona. Pesuhuoneesta pääsee pukuhuoneeseen, josta ala-porrasaulaan josta autotalliin. Joskus riitti vilvoittelu pelkästään autotallissa mutta usein avasin oven ja pakkasilla menin kokonaan ulos ettei autotalliin päässyt liikaa kylmää.
Monet kerrat tuli pyörittyä hangessa - naapureiden iloksi. Onneksi piha oli suojaisa ja sivunaapureilta ei oikeastaan edes näe pihalle. Lapsena meillä oli myös tapana pukea uima-asut päälle, napata pyyhe mukaan ja ajaa puolentoista kilometrin matka läheiselle rannalle. Kävimme laiturilta uimassa ja palellen sitten autoon ja äkkiä kotiin saunomaan. Saunaretkiä jatkettiin aina pitkälle syksyyn ja uimassa käytiin kovilla rankkasateillakin. Hienoja muistoja. Pitää kokeilla nykyäänkin joku kerta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti